 |
| Tummainen - ovikoriste 12/2012. |
Joku olisi tahtonut nauttia hyvästä joulutunnelmasta ilman turhia säröjä. Sivun ylläpito pysyi kannassaan: ihmisoikeuksien puolustamisesta ei voi ottaa lomaa.
Jos oma joulu menee pilalle siitä, että lukee, kuulee tai näkee joidenkin toisten kärsivän vaikkapa yksinäisyydestä ja köyhyydestä, kannattaa varmaan pysyä erossa niin sosiaalisesta kuin perinteisestä mediasta.
Kehitysvammainen
ei kelpaa äidiksi?
Aatonaattona netissä, myös alussa mainitulla Facebook-sivulla, nostettiin esiin Turun Sanomien julkaisemaa uutista:
"Korkein oikeus (KHO) on hylännyt kehitysvammaisen äidin valituksen lapsensa huostaanotosta. Lievästi kehitysvammaiseksi todetun äidin lapsi otettiin huostaan heti syntymän jälkeen."Helsingin hallinto-oikeus katsoi, että äiti olisi tarvinnut ympärivuorokautista tukea pärjätäkseen lapsensa kanssa kotona. Mitään ei ilmeisesti painanut, että äidin omat vanhemmat olivat luvanneet auttaa lapsenlapsensa hoitamisessa.
Sosiaalitoimella ei uutisen mukaan ollut mahdollisuutta avohuollon tuen tarjoamiseen, minkä vuoksi hallinto-oikeus piti huostaanottopäätöksen voimassa.
YK-sopimus ottaa
toisenlaisen kannan
Asiaa tuntematta on mahdotonta ottaa yksioikoista kantaa. Se on kuitenkin selvää, ettei korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu näytä sointuvan kovin hyvin yhteen YK:n vammaissopimuksen kanssa. Siitä laaditun selkokielisen esitteen sivulla 16 lukeaa nimittäin näin:
"Lasta ei saa erottaa vanhemmistaan vain lapsen oman tai vanhempien vammaisuuden perusteella."Tämän blogin keskusteluissa on aiemmin pohdittu asian toista puolta: Autismin kirjon lapsia on pakkohuostattu, kun vanhemmat ovat vaatineet kunnalta lapselleen asianmukaisia kuntoutuspalveluja.
Huostaanoton pelko varjostaa kuulemma monen niin sanotun tavallisten perheen elämääa, koska niihin sattuu kuulumaan erityinen lapsi.
YK:n vammaissopimusta rikotaan Suomessa mennen tullen ainakin niin kauan, kun se on ratifioimatta. Vasta eduskunnan vahvistus antaisi sopimukselle saman painonarvon kuin on lainsäädännöllä.
Eiväthän viranomaiset tosin suhtaudu erityisen vakavasti myöskään lakeihin ja asetuksiin. Siitä lienee kuntien kanssa taistelevilla vammaisilla ja heidän omaisillaan kokemusta enemmän kuin riittämiin.
Presidenttiehdokkaista
vain kahdella on kanta
Ihmisoikeudet vammaisten arkeen -sivusto on yrittänyt Facebookissa selvittää, ketkä presidenttiehdokkaista olisivat valmiita arvojohtajana ajamaan YK:n vammaissopimuksen pikaista ratifiointia. Kysymys on toistettu sen verran monta kertaa, ettei se ole voinut mennä kampanjatoimistoilta ohi. Selvästikään asiaan ei haluta ottaa kantaa.
Kaksi ehdokasta teki positiivisen poikkeuksen:
- Eva Biaudet kävi allekirjoittamassa nettiadressin Suomen on ratifioitava YK:n vammaisten ihmisoikeussopimus viipymättä.
- Pekka Haaviston kampajakoneistosta tuli tieto, että ehdokas oli jo aiemmin syksyllä ottanut Yleisradion haastattelussa kantaa nopean ratifioinnin puolesta.
Sille, joka ymmärtää vammaisten ihmisoikeusloukkaukset yhdeksi Suomen suurimmista häpeätahroista, ei näytä olevan presidentinvaalin ensimmäisellä kierroksella kuin kaksi ehdokasta.
Suomi tarvitsee
ulkopuolista apua
Ulkopolitiikkaa harrastavat poliitikkomme hallitsevat kyllä kansainväliset piruetit. Tuskin on yhtään maapallon kolkkaa, jonne suuret viisaamme eivät olisi tarjonneet ihmisoikeusneuvojaan.
- Mistä päin maailmaa saataisiin joku neuvomaan Suomen päättäjiä ja viranomaisia ihmisoikeusasioissa?
Tällainen helmi löytyisi ulkoministeriön sivulta, jossa on puhe kansainvälisen ihmisoikeuspolitiikkamme painopisteistä:
"Yksi Suomen kehityspolitiikan läpileikkaavista tavoitteista on vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutuminen."Viola ja Oleg eivät saa
tavata tänäkään jouluna
Tätä kirjoittaessani en enää jaksa toivoa, että Olegin ja Violan tapaaminen toteutuisi tänäkään jouluna.
Värväsimme uutterasti allekirjoittajia adressiin Kehitysvammaisella oltava oikeus tavata läheisiään. Nimiä vetoomuksen alla on nyt 727. Se on suuri joukko, mutta ei vielä riittävän suuri.
Tapaamiskielto on ollut voimassa jo yli kaksi vuotta. Tilanne on pahasti lukossa. Byrokratian rattaista ratkaisua ei tunnu löytyvän. Siksi täytyy vain toivoa, että jokin television ajankohtaisohjelmista lopulta tohtisi tarttua myös Olegin ja Violan tapaukseen.
Pelkkä toivominen ei riitä.
- Tarvitaan voimakkaampaa kansalaisaktiivisuutta, jonka luultavasti on pikku hiljaa käännyttävä kansalaistottelemattomuuden suuntaan.
PS.
Tämä ei muuten vielä ollut joulukirjoitus. Se ilmestyy vasta iltapäivällä, kun maahan on saatu joulurauha.
Pelkkä toivominen ei tosiaan riitä. Pitää myös toimia!
VastaaPoistaMainio asia, että blogi on herännyt taas jouluksi eloon. Että vielä toinen kirjoitusluvassa jos oikein tulkitsin.
Kotosalla ollaan ja nettiä välillä vilkuillaan.
Hyvää joulua, ystävät!
Hyvää joulua, ystävät! Viime jouluna meidäm perheessä asiat olivat vielä paljon huonommin. Nyt tytön vieroitusoireet ovat (ainakin toistaiseksi) taaksejäänyttä elämää ja uusi elämä omassa pienessä kodissa on alkanut. Aattoillan aterian syömmekin hänen toivomuksestaan siellä nyyttikestiperiaatteella, sitten minä ja mieheni tarjoamma aattoillan hartauden jälkeen joulukahvit ja avaamme vasta myöhään lahjat.
VastaaPoistaTahdon rohkaista teitä kaikkia taistelemaan ja vaikka tappelemaankin kehitysvammaisen rakkaanne puolesta. Se kannattaa. Syrjintä ja hirmuvalta on saatava Suomessa loppumaan, ja tällaisesta nettiyhteisöstä saa kummasti voimaa.
Kyynel tulee silmään, kun ajattelee Violaa ja Olegia. En ole osannut itse tehdä muuta kuin värvätä nimi adressiin ja viitisentoista ainakin olen saanut. Mutta se on niin vähän! Voi kun keksisimme kovempia mutta silti tietysti laillisia painostuskeinoja.
Joulurauha ei tosiaan kuulu kaikille, kuten Anja kirjoittaa, mutta meille ja kehitysvammaisille läheisillemme se kuuluu. Rauhallista ja lämminhenkistä joulua!
Anjan kannanotto, että joulurauha ei kuulu kaikille, vaikuttaa ensilukemalta aika kovalta. Mutta mitä tarkemmin asiaa ajattelee, sitä enemmän on samaa mieltä.
VastaaPoistaViolan ja Olegin kokema julmuus on verrattavissa kidutukseen. En osaa toivottaa muillekaan kiduttajille mitään hyvää.
Mutta teille hyvät oikeudentuntoiset ystävät, toivotan jouluiloa ja rauhaa! Kiitos että saan viettää jo toista joulua "yhdessä teidän kanssanne".
Kristiina
Ei todella, joulurauha ei kuulu kaikille. Minä esim. katson rikkoneeni virassa ollessani niin raskaasti ihmisyyttä vastaan, että en ansaitsisi rauhaa sieluuni ikinä. Silti minulla on tänään kohtalainen rauha itseni kanssa vietettyäni lempeän iltapäivän ja alkuillan harvojen läheisteni kanssa. Se on suurta armoa, ei itse ansaittua.
VastaaPoistaArvelisin Anjan tarkoittaneen otsakkeen monimerkityksiseksi. Joulurauhaa ei voi olla vaikkapa Violan sydämessä, tuskin myöskään sen pienen lapsen äidin, josta Turun Sanomat oli kirjoittanut. Mutta ehkei täysi rauha ole myöskään niiden sydämessä, jotka ovat katkaisseet väkivalloin lapsenlapsen ja isoäidin tai äidin ja lapsen suhteen. Kyseessä on moraalisesti henkirikokseen verrattavissa oleva teko.
Yrittäkäämme tänä iltana kuitenkin antaa kaikille kiusaajille ja vainoajille anteeksi. Ehkä rakkaus ulottuu heidän sydämeensä saakka ja parantaa. Niin minä ajattelen tässä kynttilöiden ääressä. Olkaamme armollisia. Rakkaus on Joulun suuri sanoma.
Ja ystävät, pitäkäämme yhtä! Siunattua joulua teille kaikille.
En ehdi enempää kommentoimaan, mutta haluan toivottaa kaikille blogin lukijoille hyvää joulua!
VastaaPoistaSitä joulun iloa olisi toivonut Olegille ja Violallekin.
fb-sivulla innostettiin lähettämään joulutervehdyksiä Olegille edunvalvoja Margit Mäkelän kautta. Uudeksi vuodeksi, joka on ollut Olegille ja Violalle aikoinaan suuri juhla, voisi lähettää Vantaan vanhus- ja vammaispalveluiden johtajalle Matti Lyytikäiselle ja vammaispalveluiden palvelupäällikkö Mikaela Westergårdille Vantaan kaupungin sivuilta sähköisen kortin ja pyytää heitä antamaan Olegille uudenvuoden lahjaksi isoäidin tapaamisen.
VastaaPoistaNämä kaksi virkamiestä 22.6.2011 kirjoittivat EOAlle;
"..hoitoyksikön ja Heistosen väliset ristiriidat eivät saa rajata tapaamisia, joilla saattaa olla poikkeuksellisen suuri merkitys Olegille. Näkemyksemme mukaan Viola Heistosen ja Olegin tapaaminen pitäisi pyrkiä kokeiluluonteisesti järjestämään valvotuissa olosuhteissa...."
"palvelusuunnitelma tulee arvioida ja päivittää vähintään puolen vuoden välein ja suunnitelman päivityksen tulee perustua Olegin henkilökohtaiseen tapaamiseen. Isoäidin tapaamisrajoitus ei voi olla pysyvä, vaan sen tarkoituksenmukaisuutta tulee arvioida jatkuvasti...."
Onko Oleg niin huonossa kunnossa, ettei häntä uskalleta näyttää Violalle, kuten paikkakuntalaiset toimintakeskuksessa käyneet kertovat...?
Hyvää joulua ystävät, tukekaamme toisiamme
Hyvää joulun jatkoa kaikille! Täällä on huomattavasti hiljaisempaa kuin vuosi sitten.
VastaaPoistaKaikki hyvin?
Toivottavasti kaikkien tätä sivua lukevien joulu on ilon ja rauhan täyttämä! En tosin usko, että sattuma olisi ollut niin suotuisa.
VastaaPoistaPirkon kommentin luettuani jäin miettimään miten moni mahtoi lähettää Olegin edunvalvojalle mainitun sähköpostin. Ja kun hän niitä sai, mikä mahtoi olla reaktio? Oliko se pelkästään suuttumus vai edes pieni omantunnon pistos?
On hyvä muistaa, että mielivaltaisesti valtaansa käyttävät henkilöt usein uskovat itse lujasti olevansa oikeassa. Heidän "perustelunsa" saattavat välillä olla sellaisia, että ammattiauttajatkin jäävät sanattomiksi. Nimenomaan työterveyshuollosta kantautuu välillä uskomattomia kokemuksia.
Aivan yleisellä tasolla haluan muistuttaa, että myös viranomaistehtävissä ja hoito- ja hoiva-alan ammateissa toimii vakavasti persoonallisuushäiriöisiä ja psyykkisesti sairaita henkilöitä. Mietin, ovatko valelääkärit ollenkaan niin iso ongelma kuin sellaiset "valeauttajat", joilla on kyllä tutkintopaperi kunnossa mutta psyyke ei.
Pyhiä osuu tähän vuoden vaihteeseen tavallista enemmän. Muistakaa myös levätä!
MTV:n 45 min ohjelmassa viime viikolla käsiteltiin Vantaalla olevan Ruusuhaka palvelukodin ongelmia. Siellä toimintatapa on ollut hyvin samanlainen kuin Raution toimintakeskuksessa, jotka molemmat ovat omaisten yhdistysten perustamia.
VastaaPoistaMolemmissa henkilökunta tai johtaja käytti hyväkseen omaisten eripuraa ja sai käännettyä omaiset toisiaan vastaan. Rautiossa "hankalia kysymyksiä tekevä omainen" potkittiin pois ja erotettiin yhdistyksestä ja omaisestaan, Ruusuhaassa vammainen irtisanottiin.
Kaikkein törkeimmältä toimintatavalta vaikutti kuitenkin Ruusuhaan henkilökunnan masinoima muiden asukkaiden joukkoprotesti irtisanottua kohtaan. Ohjelmassa esiintynyt äiti ihmetteli miten hänen poikansa on oppinut kirjoittamaan ohjelmassa näytetyn pojan mielipidekirjoituksen.
Rautiossa osattiin tämäkin toiminnan muoto kun vammaisia asukkaita ja myös työntekijöitä oli opetettu pelkäämään Violaa, Violan tullessa talon ovelle kaikki juoksivat joukkopsykoosin vallassa karkuun ja lukitsivat ovet, niinhän tehtiin ennen kun mustalaiset ajoivat hevosella pihaan.
Kummastakin asumisyksiköstä Vantaan asumispalvelupäällikkö, joka esiintyi ohjelmassa, on antanut tarkastuksensa jälkeen samanlaiset lausunnot, kaikki hyvin, toisin myönsi ohjelmassa, ettei ollut tavannut vastapuolen omaisia. Vantaa on molemmissa asumisyksiköissä palveluiden ostaja?
Miksi psyyken lääkkeillä turruttamiseen suhtaudutaan niin eri tavalla vanhusten kuin kehitysvammaisten kohdalla. Vanhustenhoidossa ylilääkitys on tunnistettu ja siitä puhutaan, kiitos Sirkka-Liisa Kivelän.
Kehitysvammahuollossa ylilääkitys ja yleensä psyykenlääkkeiden käyttö on tabu, josta jopa kyselyistä seuraa lisää pakkotoimia, omaisista eristämistä ja tapaamisrajoitteita, kuten Violalle ja Olegille kävi.
Johtuuko kehitysvammahuollon salaileva suhtautuminen asiakkaiden lääkityksistä kertomiseen, siitä että suurin osa kehitysvammaisten lääkityksistä on määrätty erityishuollon toimipisteissä ja laitoksissa, joiden hoitokulttuuriin kuuluu lääkitys vahvana osana.
Vammaislakien yhdistämisen myötä kaikki kehitysvammaisten terveydenhuolto pitäisi siirtää terveyskeskuksille ja erikoissairaanhoitoon, jonne tietysti pitää saada erityisosaamista ja kehitysvammapsykiatrin virkoja ja yksiköitä joka keskussairaalaan.
Itsemääräämisoikeustyöryhmän pj Aino-Inkeri Hansson kysyy STM sivuilla, annetaanko rauhoittavia lääkkeitä siksi, että potilaat olisivat helppohoitoisimpia, ilmiselvästi hän tarkoitti vain vanhuksia. Onko kehitysvammaisten ylilääkitys mielletty tässä työryhmässä pakkokeinoksi ja itsemääräämisoikeuden rajoitukseksi.
Viola kirjoittaa kauniisti Uuden Suomen vapaavuorossa isoäitien unohtamisesta.