 | |
| Myyjäisistä löytyi myös lumiukko. |
Olen ollut aiemmin jo Rivakan kevät- ja syysmyyjäisissä, mutta tällaiseen en ollut osannut varautua. Myytävää ja myyjiä oli talon täydeltä - ja ostajia vielä enemmän. Autoja oli parkkeerattu isohkolle alueelle katujen varsiin, ja sisällä myyjäispaikalla kävi kuhina.
Myös edellisen toimintakeskuksen joulumyyjäiset olivat aina mukava tilaisuus - pettämätön joulun merkki. Siellä tekijöitä oli vähemmän, täällä enemmän. Silti ihmetyksen aihe oli sama: kylläpä on ahkeroitu ja saatu valmiiksi monenlaista.
Hyvä, kun aika jo alkaa kullata muistoja. On sitä paitsi täyttä totta, että myös Lopen toimintakeskuksessa oli hyvät, suorastaan hienot aikansa.
Talkoovoima kukoisti
Lauantaina hämmästytti ja ilahdutti oikeastaan eniten se, keitä kaikkia muita kuin toimintakeskuksen omaa väkeä olisi paikalla.
Riihimäen Kehitysvammatuki esimerkiksi myi jouluruokia ja piti puhvettia. Minulle tuli huono omatunto, kun en ollut auttamassa; niin kiirettä tukiyhdistyksen joukolla näytti pitävän. Olen luvannut kyllä hoitaa erään muun projektin, mutta sekin on jäänyt syksyn työruuhkan ja muuttotouhujen jalkoihin. Parannan siis tapani!
Naapurikunnan Hausjärven tukiyhdistyksen ykköstuotteena oli ymmärtääkseni hernekeitto. Jos oikein oikein näin, sitä myytiin myös muovipäniköihin kotiin viemiseksi.
Lisäksi oli tarjolla ainakin psykiatrisen työtoiminnan valmistamia tuotteita.
Jo pitkät perinteet
Tapasin tungoksessa työtoverini vuosikymmenten takaa. Hän tiesi kertoa, että Rivakan joulumyyjäiset ovat perinteisesti olleet hyvin suosittu tapahtuma. Se on myös konkreettinen osoitus siitä, miten kehitysvammaiset voivat elää osana ympäröivää yhteisöä. Ei heitä tarvitse piilottaa lukittujen ovien taakse.
Pitkät perinteet paikkakunnalla pitää olla siihenkin, miten monipuoliset mahdollisuudet kehitysvammaisilla ihmisillä on tarjolla vapaa-ajan harrastuksiin. Parhaina iltoina on pakko jättää jotain mukavaa väliin, kun ei ehdi olla yhtä aikaa monessa paikassa.
Runsaan tarjonnan takana ovat ainakin tukiyhdistys, kansalaisopisto ja seurakunta - varmaan monet muutkin tahot.
Myös kaupungille kiitos
Sama hyvä henki säteilee kaupungin tarjoamista lakisääteisistä palveluista.
Tietysti voisi vielä toivoa yhtä ja toista - eimerkiksi, että perusturvan henkilöstö oppisi käyttämään sähköpostia... Mutta tuo on pieni murhe, kun itse asiat kumminkin rullaavat.
Oman sisareni kohdalla olen nähnyt, miten loistava systeemi esimerkiksi henkilökohtainen apu on. Aivan varmasti säännöllisen ja runsaan ulkoilun sekä taidenäyttely- ym. käyntien vaikutukset ovat suotuisat niin fyysiseen kuin henkiseen terveyteen.
Kaikkein tärkeintä on tietenkin se, että Leenalla on avustajan ansiosta entistä enemmän valinnan vapautta ja itsenäistä elämää.
Kuin toiselta planeetalta
Muistan varmaan lopun ikäni sen murheen, jonka sisarelleni edellisessä toimintakeskuksessa aiheutti ammattitaidoton ja lievästi sanottua erikoisesti käyttäytynyt ohjaaja. Kun Leena ei lonkan kipeytymisen vuoksi voinut kutoa poppanaa, ohjaaja ilmoitti kylmästi: "Minulla ei ole sinulle mitään töitä. Saat mennä ylätaloon." Se tarkoitti potkuja työtoiminnasta.
Uudessa paikassa on riittänyt monipuolisia töitä. Vähitellen on kutominenkin alkanut maistua. Ilo oli yhtenä iltana katossa, kun muuttopuuhiemme ohessa myös Leenan omat kangaspuut oli viimein kuljetettu nykyiseen työpaikkaan.
Eilisten myyjäisten jälkeen hymyä ja hyvää mieltä vasta riittikin. Toimintakeskuksen johtaja kun totesi ohimennen tavatessamme, miten hyvä oli, kun taloon saatiin Leenan tapainen monitaitoinen työntekijä. Kannustavaa palautetta saanut työntekijä palasi aiheeseen moneen monituiseen kertaan päivän ja illan mittaan.
Ei vain työ vaan myös työnilo on kehitysvammaisenkin ihmisen perusoikeus.
Vaikuttaapa niin mukavalta työyhteisöltä, että sellaiseen haluaisi kuka tahansa! Kuulemani perusteella tuntuu siltä, että työnilo ja yhteisöllisyys ovat harvinaisia työpaikoilla. Joitakin työolokertomuksia kuunnellessani minulle on tullut aika julma näky: työntekijät ovat kuin nurkkaan ahdettu (peloteltu) rottalauma, joka lopulta ahdistuksissaan alkaa järsiä toinen toistaa pystyäksensä hengittämään.
VastaaPoistaOn tosi iloista kuulla, että Leenaa on näin onnistanut: luovaa työtä, kivaa porukkaa ja sitten vielä osataan kehuakin!
Kiitos Anja ihanasta kirjoituksesta. Tulee niin hyvä olo kun ajattelee, että asiat voi mennä myös hyvään suuntaan. Olen Leenan puolesta onnellinen.
VastaaPoistaNyt vasta jaksan kommentoida myöskin Seijalle ja Liisalle edelliseen kirjoitukseen.
Hei, melkein liian hyvää ollakseen totta.
VastaaPoistaNäinhän yhteistyö eri toimijoiden kesken pitäisikin toimia kaikkia arvostavasti ja kunnioittaen.
Kehitysvammaisten ihmisoikeuksia ja hyvää elämää saisimme tällaisella yhteistyöllä paremmin turvatuksi
Olkoon Riihimäen kaupungin kehitysvammahuolto srk, tukiyhdistys ja muut vapaaehtoiset meille muille esimerkkinä.
Kuinka tärkeää onkaan omaisten välinen, toisia tukeva ja kannustava yhteistyö. Liian paljon on esimerkkejä kuinka vaikeuksiin joutuneet omaiset jätetään yksin ja käännetään selkä, ei haluata olla häviäjien puolella.
Tietysti takana on pelkokin, ettei itselle vain kävisi samalla tavalla.
Pelon ja kauhun ilmapiirillä meitä ohjaillaan ja simputetaan.
Emme saisi nöyrtyä ja alistua pelottelun edessä.
Yhdytään Anjan kansalaistottelemattomuuskampanjaan, lukekaa fb
on anjalla sana hallussa. kovan tekstin jälkeen tuli taas tällainen teksti, joka tuntui ihan pehmolelulta poskea vasten. joskus yöllä katselen meidän nukkuvaa pikkulikkaa ja silittelen pehmoeläimiä siinä ympärillä. silloin uskoo, että maailma on hyvä ja ihmiset rakastaa toisiaan.
VastaaPoistaanjan kertoma kuvio on loppujen lopuksi aika yksinkertainen. kaikki tahot vaan tekee omaa duuniaan, että kehitysvammaisten olisi hyvä olla ja elää. ei pitäis olla kovin vaikeeta!! vai mitä olegin edunvalvoja???
enemmän olisi hyvä kuulla näistä tapauksista, missä asiat sujuu kohtalaisesti tai jopa hyvin. aika vähän kuulee esim. siitä, mitä henk.koht. avustajat tekee ja miten käytännössä auttaa. todella tärkeetä esim. ulkoilu ja leenalle varmaan ne taidenäyttelyt ja muut.
"elämä on parasta huumetta ja toiminta tehokkainta terapiaa" sanoo eläkkeelle jäänyt työkaveri, kun jollain on kankkunen. valvira saisi vähän valvoa hoitopaikoissa myös sitä farmasiapuolta. pillerikoktailit on koko yhteiskunnassa niin iso ongelma, ettei moni edes arvaa. miksi siihen liemeen pitää pistää kehitysvammaisetkin?? ei moni heistä varmaan osaa itsee pyytää nuoresta pitäen pameja.
Hei Ystävät
VastaaPoistaRaution toimintakeskuksessa on avoimet ovet to 1.12. klo 10 - 16. Vuokrataanko bussi ja lähdetään joukolla tutustumaan Raution toimintakeskukseen?
Ovet tuskin ovat auki Violalle, hän ei enää jaksa kokeilla uutta ulosheittoa. Vaikka Viola onkin vanha urheilija, 75 v kunto ei kuitenkaan kestä jatkuvia tyrmäyksiä.
Minua nauraa hyrisyttää, kun ajattelen tätä Anjan uusinta "kampanjaideaa". Kaikki vastuuntuntoiset nyt vaan kantelemaan aluehallintovirastoon kehitysvammaisiin kohdistetuista ihmisoikeusloukkauksista ja vähän vähemmistäkin virheistä!
VastaaPoistaMitään laitonta emme todellakaan tee, jos kirjoitamme havainnoistamme ja huolistamme valvovalle viranomaiselle. Ihmeen vaisun vastaanoton idea on saanut Facebookissa. Siellä ihmiset kai pelkäävät esiintyä omalla nimellä.
Etelä-Suomen AVIhan tosiaan vastasi taannoin meidän blogille. Ja kyllä, siinä tekstissä sanotaan aivan selvästi, että nimettömätkin kantelut voidaan ottaa tutkittaviksi.
Voisimmeko täällä hiukkasen neuvotella painopisteistä? Minua huolettaa juuri nyt eniten yletön psyykenlääkkeiden syöttäminen (jossa keskuslaitoksetkaan eivät ole mitenkään puhtain paperein) ja toisekseen viranomaisedunvalvojien epämääräinen asema, joka ikivanhaan pakkokeinopykälään yhdistettynä voi saattaa kehitysvammaisen henkilön täydelliseen mottiin.
Mitä muita aiheita nostamme esiin?
Anjalle kiitokset myyjäistarinan kuvauksesta? Onkos tämä iloinen lumiukkoherra kuvassa Leenan valmistama? Tulee niin mukavan talvinen olo sitä katsoessa.
On hyvä, että kerrotaan myös näitä valoisia puolia kehitysvammaisten elämästä Suomessa. Ne eivät kuitenkaan tee tyhiksi vakavia epäkohtia, joita on.
VastaaPoistaOlisi tärkeää, että jotkut nyt todella vierailisivat tuolla Raution toimintakeskuksessa. Sinänsä on aivan normaalia, että käydään tutustumaan muiden paikkakuntien toimintaan.
Mutta ottakaa runsaasti malttia ja harkintaa mukaan. Nyt ei saa antaa vastapuolelle aseita.
Miten tärkeää olisikaan, että saisitte mukaan jonkun kehitysvammaisten kanssa työskentelevän psykologin tai muun ammatti-ihmisen ihan vain havainnoimaan tilannetta.
Taas valvotuttaa aamuyöstä. On ollut työssä paineita ja tytön tulevaisuus ajatelluttaa. Lääkevieroitus on voiton puolella (ainakin toivon niin) ja asettuminen omaan kotiin on tuetusti on hyvällä alulla. Kaiken pitäisi siten olla meillä hyvin.
VastaaPoistaMinua ahdistavat mediassa olevat tiedot vammaisten ala-arvoisesta kohtelusta. Jos syystä tai toisesta tyttöni joutuisi joskus palaamaan hoitokotiin, asuntolaan tms., mistä tiedän, ettei hänelle heti aleta taas uudelleen syöttää psyykenlääkkeitä? Onko taas taisteltava uudelleen jopa tapaamisoikeudesta? Kenelle muulle kuin kehitysvammaselle voisi kuvitellakaan Suomessa langetettavan niin julmaa rangaistusta kuin täydellinen eristäminen omista rakkaista? Saavathan vangitkin tavata omaisiaan.
Minua on alkanut uudestaan painaa se peli, mitä henkilökunta pelasi. Muka oli järjestymässä tapaaminen mutta sitten aina tytön "levottomuus" esti sen viime tipassa. Tulen liian vihaiseksi, kun ajattelen sitä.
Jos viranomaiset olisivat odella halukkaita ajamaan kehitysvammaisten oikeuksia, tällaisiin tapauksiin tartuttaisiin, olisi jo tartuttu, ja ne setvittäisiin perusteellisesti pohjamutia myöten. Nyt Liisa kertoi taas uudesta tapauksesta. Ja Violan ja Olegin asia on ilmeisesti ennallaan?
Paljonko näitä on Suomessa ja miten moni omainen on menettänyt tämän syrjinnän ja sorron takia mielenterveytensä? Voin kokemuksesta vakuuttaa, että syyllisyys oli hirvittävä joka kerta kun tapaamiset peruutettiin. Syytin itseäni, vaikka en ollut tehnyt mitään pahaa. Huomaan että kestää kauan toipua siitä kaikesta. Toivunko koskaan?
Kiitos Nousukierteessä viestistäsi, kuka ihme on keksinyt tämän inhottavan pelin, jota pelataan kehitysvammaisten omaisten kanssa, sehän on kuin kissa hiirileikkiä.
VastaaPoistaMeitä omaisia pyöritetään liekassa kuin teuraseläimiä. Tämä tapaamisten peruminen viime hetkessä, väite levottomuudesta ennen ja jälkeen omaisten tapaamisten, lupaus sitten kun vammainen haluaa jne ovat niitä valttikortteja joilla meitä omaisia ohjaillaan, nöyryytetään ja pidetään pelon vallassa. (Kynnyksen VIA-projektissa näitä valttikortteja on tarkoitus paljastaa ja vertaisarvioida eli haastatella palvelukotien asukkaita)
Jos kysyt jotain, vastaus on aina; vaitioloon vedoten emme voi sanoa mitään.
Jos vaikeavammaisia ihmisiä, joilla ei ole ymmärryksen vammaa kohdallaan Aspan ja Invalidiliiton asumisyksiköissä 45 min ja A-studiossa kerrottujen esimerkkien mukaan, kuinka paljon helpompaa onkaan kehitysvammaisia ihmisiä alistaa, pakottaa ja uhkailla, kuin vaikeavammaisia, jotka tiedostavat kaltoin kohtelun ja pystyvät ja uskaltavat kertomaan.
Fyysinen ja kemiallinen sitominen pitää saada julkisuuteen, § 42 antaa kehitysvammaisten kohdalla avoimen valtakirjan vaikka mihin.
Itsemääräämistyöryhmässä STM:ssä tarvitsee lisäaikaa, kun aihe on niin vaikea ja koko ajan nämä pakotteet vain jatkuvat.
Sirkka-Liisa Kivelä viestitti olleensa Brysselissä kokouksessa, jossa käsiteltiin vanhuksilla pakonkäyttöä, hän kertoi saaneensa vihdoin virallistettua kemiallisen sitomisen yhdeksi pakkokeinon muodoksi.
Sirkka-Liisa Kivelä on tulossa Keski-Uudenmaan vammaismessuille 24.3 klo 12 Keravalle puhumaan kehitysvammaisten ylilääkityksestä.
Olemme menossa 15.12 oikeusministeriöön puhumaan holhouslainsäädännön purkamisesta ja tuetun päätöksenteon käyttöönottamisesta sekä §29.2 purkamisesta (edunvalvoja voidaan määrätä päättämään päämiehen kaikista sellaisista henkilöä koskevista asioista joiden merkitystä hän ei ymmärrä eli rajaton valta virkaedunvalvojille esim tapaamisrajoitteisiin) sekä edunvalvojan ja omaisten yhteistyöstä.
Pyydän vielä edunvalvonnasta tapauskertomuksia joko Anjalle (onkin varmaan jo tullut) tai blogiin
Ärsyttää lukea aina näitä onnellisia tarinoita. Eikö Suomessa tosiaan ole enää yhtään muuta kehitysvammaperhettä kuin me, jolla elämä menee jatkuvasti päin h...
VastaaPoistaTämä blogi sammui heti, kun kirjoittelija sai oman sukulaisen asiat reilaan. Sen jälkeen ei kiinnosta huono-osaiset enää pätkääkään vai? Varmaan kiva nauttia helposta elämästä.
Onko muiden mielestä oikein, että joku down saa vielä vanhana avustajan, kun meidän poika ei saa, vaikka on nuori ja tarvitsisi toimintaa? Autisteja syrjitään tuhat kertaa enemmän kuin downeja. Itse ollaan ihan loppu, rakennettu talo ja vaikka mitä.
Miksi tukiliitto toimii joillakin paikkakunnilla paljon enemmän kuin toisilla? Meidän kaupungissa pari konserttireissua vuodessa ja siinä kaikki. Yksi kerho viikossa mutta ei sitäkään koko vuotta läheskään.
Väsyttää niin että tekis mieli kuolla.
Anonyymi, olen pahoillani, jos myyjäisiä ja kotipaikkakuntamme tilannetta koskeva kirjoitukseni pahoitti mielesi. Eikö kuitenkin ole tärkeää, että hyviäkin asioita nousee joskus esiin?
VastaaPoistaKerroin paikallisen tukiyhdistyken toiminnasta. Katto-organisaatio Tukiliitto tuskin voi kovin paljon sille, että eri paikallisyhdistykset toimivat hyvin eri tavoin.
Vammaisryhmiä ei minusta kannata aseta vastakkain tai kilpailuasetelmaan. Kypsään ikään ehtineelle Down-ihmiselle ja nuorelle autistille kuuluu henkilökohtainen apu ihan yhtä lailla. Oletko tyytynyt avustaja-asiassa kaupungin päätökseen vai valittanut hallinto-oikeuteen?
Ikävää, jos koet blogin sammuneen siksi, että "huono-osaiset ei kiinnosta enää pätkääkään". Olen kirjoittanut syksyn mittaan blogiin aiempaa vähemmän siitä yksinkertaisesta syystä, että voimat ja aika eivät ole riittäneet enempään.
Puolentoista vuoden aikana on tullut käytyä useamman rintaman sotaa ja organisoitua muutama muutto. Sekin väsyttää. Myös leipätöissä on syksyllä ollut tavallista kiireisempää aikaa.
Eiköhän tässä kumminkin olla enemmän samalla kuin vastapuolella keskenämme, Anonyymi.
Ota itsellesi nimimerkki ja kerro vähän enemmän tilanteestasi. Saatat hyvinkin löytää tästä blogiyhteisöstä vertaistukea.
Terveisin Anja, välillä vähän väsynyt bloginpitäjä
Anonyymi, ole kiltti ja lue paremmin ennen kuin alat syyllistämään toisia. Anja pitää blogia ihan vapaaehtoispohjalta. Eikä ole mitään merkkiä, että hän olisi luopunut ajamasta heikompia oikeuksia. Päinvastoin!
VastaaPoistaYritä tajuta, että muitakin voi väsyttää kuin sinua itseä! Ei jäänyt kovin hyvä fiilis kommentistasi.
Ei nyt missään tapauksessa ruveta rähjäämään täällä turhista. Anonyymi on varmasti väsynyt, sen asian me tässä porukassa jos jossain ymmärrämme. Ei silti ole tarpeen käydä toisten samanmoisten kimppuun.
VastaaPoistaMinä tahtoisin sinulle, Anonyymi, vähän kertoilla, mikä täällä meidän blogissa on ollut tilanne. Anja on saanut tämän joukon yhteen kirjoittamalla asiallisesti ja suoraan siitä, miten rumasti kehitysvammaisia saatetaan kohdella ns hyvintointiyhteiskunnassa. Ja siitä tuli vallankin alkuun niin tavattomasti lokaa hänen päälleen, että pahaa teki katsoa.
Hyvä meidän on nimimerkkien takaa kirjoitella. Minunkin sukunimi on eräänlainen sanaleikki, joten suotta ootte kuuklanneet. Ihan erilaista luontoa ja selkärankaa vaatii, että pistää itsensä omalla nimellä tuleen kehitysvammaisen omaisen ja vieraampienkin puolesta.
Kunniamerkkejä ei ole Anjalle ja Violalle tarjottu liioin meidän omista järjestöistä vaan selkä on käännetty. Tänä syksynä on pientä merkkiä kuin olisi jotain otettu opiksi. Jopa se Lipposen Paavon ystävätär, tämä sokea Reetta näkee, jotta meidän kirjoittelu ja toiminta on terästänyt järjestötoimintaa. Ikinä eivät sitä tule myöntämään eikä tarvisekaan. Pääasia että suunta on oikea.
Lopetapa Anonyymi se väärän puun haukkuminen ja liity porukkaan. Minulla itsellä on vankka kokemusperäinen tieto, että sain apua, kun järjestelin velipojan asumisasiat ja muut ihmismäiseen järjestykseen. Täältä ne neuvot tuli.
Pirkolta kuulee aina uutisia. Mikä vammaistapahtuma on keväällä tiedossa? Kivelän osallistuminen kuulostaa mielenkiintoiselta.
VastaaPoistaAnonyymille Retsi hyvin jo vastasi. En halua toistaa samoja ajatuksia. Haluan vain sanoa, että mukaan keskusteluun vaan. Enemmän tässä samalla puolella ollaan.
Itsenäisyyspäivän vastaanottoa tuli pitkästä aikaa katsottua tarkkaan. Olihan mukana Pertti Kurikka. Alkupuolen kättelijöissä oli paljonkin mielenkiintoisia ihmisiä lopulta.
Hyvää Itsenäisyyspäivää!
Anteeksi, ihan oikeesti! Mä en tosiaan ollut lukenut kovin hyvin ja sotkin tämän jotenkin yhteen ihan muuhun blogiin.
VastaaPoistaKun oma olo on vähän parempi, tajuun, ettei kukaan aina ehdi kirjoitella. On töitä ja oman kehitysvammaisen asioita. Paljon on kirjoituksia tullut ihan niin kun joku täällä sanoi.
Aika jännästi tsemppaatte toisianne.
Vieläkö kelpaan tänne, jos keksin jokun nimimerkin? Tahtoisin kokeilla, pystynkö sitoutuun samalla tavalla kuin moni teistä.
Mun mielestä on hyvä, että sanotte suoraan, kun joku alkaa turhaan uhota niin kuin meikäläinen teki.
Hyvä anonyymi, tervetuloa joukkoomme.Meidän "miehet" kyllä laittavat välillä meitä ruotuun aika roskisti, minäkin ihan alussa suutuin ja lähdin lätkimään, mutta palasin aika äkkiä uudestaan. Nyt taidan saada ihan liikaa kannustusta.
VastaaPoistaMutta asiaan, autistien asiat ovat päin H, kuten sanoit, ehkä vieläkin huonommin, eivät oikein kelpaa mihinkään joukkoon, jopa Autismi- ja aspergerliitto kieltäytyy puolustamasta yksittäisen autistin ja hänen läheisensä ihmisoikeuksia.
Seuraavaksi pitäisi ryhtyä kehitysvammaisten ja autistien erikoissairaanhoidon ja kehitysvammapsykiatrian yksiköiden ja kriisipaikkojen perustamiseen esim keskussairaaloiden yhteyteen, jonne pääsisi nopeasti kriisissä lääkärin lähetteellä.
Tällä hetkellä tarvitaan kunnan sosiaalitoimen EHO päätös ennenkuin pääsee erityishuollon kriisipalveluihin, jos niitä jossain laitoksessa tai erityishuoltopiireissä on.
Psykiatriset yksiköt eivät ole oikeita paikkoja kehitysvammaisille ja autisteille makuuttaa lepositeissä.
Onko teillä ehdotuksia miten edetään, esim ministerin puheille ja yhteistyöhön paikallisen erityishuoltopiirin ja keskussairaalan ja poliitikkojen kanssa.
Lukekaapa uutta terveydenhuollonlakia ja kehitysvammalakia.
Joukkoomme ei ole pitkään aikaan kirjoittanut Korhoset, Hilma, Pupu. Onko autistilasten huostaanottoja saatu puretuiksi.
Joulupäivystys varmaan taas toimii
Hei ystävät, pitkästä aikaa! Minun ei tullut kirjoiteltua kertaakaan sinä aikana jolloin blogissa oli hiljaisempaa. Pirkon esille nostama asia on nyt sellainen, että voin mielestäni ottaa ammattilaisena kannan. Psykiatriset yksiköt eivät todellakaan ole oikeita paikkoja kehitysvammaisille ja autisteille siitä yksinkertaisesta syystä, että erikoistunutta ammatillista osaamista löytyy meiltä kyseisiin tapauksiin vain sattumanvaraisesti eli silloin, jos joku esim. uransa jossain vaiheessa on työskennellyt autistien/kehitysvammaisten kanssa tai edes käynyt alaa käsittelevillä opintopävillä.
VastaaPoistaKriisitilanteissa jokaisella suomalaisella tulee olla oikeus ja käytännön mahdollisuus saada asianmukaista hoitoa. Esim. tapaturmatilanteissa sitä pidetään itsestään selvänä, mutta psyykkisten kriisien kohdalla tilanne on kaiken kaikkiaan huonompi. Otan yhteyttä kehitysvammaisten kanssa työskenteleviin tuttaviini ja kyselen heidän käsityksiään. Taas kerran tämä yhteisö on joka tapauksessa oikealla asialla. Minua ei lakkaa ihmetyttämästä näiden alan järjestöjen suhtautuminen. Mitä autismiliitto sitten tekee, ellei se aja esim. sitä, että kriisitilanteiden hoito saadaan asianmukaiseen kuntoon? Vai ymmärsinköhän väärin Pirkon tekstin?
Hyvää joulun odotusta kaikille!