 |
| Ruskaretki 2 - mosaiikkityö 9/2011. |
Luin ensimmäisiä otteita Violan ja Olegin tarinasta noin vuosi sitten, kun Pirkko alkoi kirjoittaa niistä tämän blogin kommentteihin. Pakko myöntää, että olin aluksi epäileväinen: Voiko tämä olla totta? Onko kaiken takana jotain, mikä jää kertomatta?
Vähitellen aloin uskoa. Siihen vaikuttivat varmaan omat karut kokemukset, mutta myös lukuisien muiden omaisten kertomukset siitä, miten kehitysvammaisia saatetaan kohdella.
Tämän vuoden alkupäivinä tapasin Violan ensimmäistä kertaa. Pidin hänestä ensi hetkestä alkaen. Hän osoittautui sydämelliseksi, sivistyneeksi ja surulliseksi ihmiseksi. Surullisuuden läpi näkyi myös lämmin ja lempeä huumori.
Rasismia on
On käsittämätöntä, että demokraattisena esiintyvä Suomi voi kohdella ketään ihmistä niin epäinhimillisesti kuin Violaa ja Olegia täällä on kohdeltu.
- Kysymys ei ole vain vammaisen ihmisen syrjinnästä vaan mitä ilmeisimmin myös rasismista.
Ymmärrän, että osalla suomalaisista on vaikeuksia unohtaa Neuvostoliiton aikaa ja erityisesti raskaita sotavuosia. Ei neuvostokomento näyttäytynyt pelkkänä onnelana Violallekaan. Häntä, inkeriläistä, pidettiin näet suomalaisena ja siksi epäluotettavana.
Presidentti Mauno Koivisto avasi lausunnollaan keväällä 1990 Suomen ovet inkeriläisille toteamalla, että inkerinsuomalaisia voi pitää paluumuuttajina. Presidentin lausuntoa seurasivat virkamiespäätökset, joiden perusteella muiden muassa Viola ja myöhemmin Oleg saattoivat muuttaa Suomeen.
Neuvostoliittossa inkeriläisiä syrjittiin aikanaan suomalaisina. Nyt Suomi syrjii heitä venäläisinä. Aika rankka kohtalo sille, joka on lähtenyt hakemaan demokraattisesta maasta parempaa elämää.
Eikö kukaan kuule?
On enemmän kuin todennäköistä, että yleinen edunvalvoja, yksityinen hoivayritys ja Vantaan vammaispalvelujen viranhaltijat eivät aio antaa tuumaakaan periksi vaan tahtovat jatkaa tapaamiskieltoa. He kuuluvat merkeistä päätellen siihen täydellisen erehtymättömään ihmislajiin, jonka kanssa olen itsekin joutunut tekemään tuttavuutta. Jos osoittautuu, että olen aavisteluissani väärässä, myönnän sen ilomielin.
Erikoiseksi tilanteen tekee se, ettei mikään organisaatio ole toistaiseksi reilusti ja avoimesti asettunut Olegin ja Violan rinnalle. Jokaisen harkintakykyisen ihmisen luulisi tajuavan, että kysymyksessä näyttää olevan erittäin räikeä syrjintätapaus.
- Miten moni on tosiasiassa tohtinut edes pohtia tilannetta - ajatella sitä avoimesti ja rehellisesti eri kanteilta?
Pelkuri ei ole se, joka pelkää, vaan se joka ei edes yritä olla rohkea.
Järkyttävintä on, että myös vammaisjärjestöt ovat kääntäneet Olegille ja Violalla selkänsä. Vain Kynnys ry kuuluu suhtautuneen suopeasti adressiin, jossa vaaditaan niin itsestäänselvää asiaa kuin vammaisen ihmisen puolueetonta ja asiantuntevaa kuulemista.
Mikä ihme voi estää muiden vammais- ja omaisjärjestöjen keulahahmoja asettumasta julkisesti tällaisen vaatimuksen taakse?
En keksi mitään muuta järkevää selitystä kuin sen, että järjestöt eivät yksinkertaisesti välitä yhden Olegin kohtalosta viiden sentin vertaa.
- Raha-automaattiyhdistys RAY on tänä vuonna myöntänyt järjestöille kehitysvammatyöhön lähes 19 miljoonaa euroa.
Omaiset asiantuntijoina
Vastausta ei ole toistaiseksi saatu järjestöiltä edes tähän kysymykseen:
- Miten vaikeavammaisen puhumattoman ihmisen mielipidettä tulisi asiantuntijoiden mielestä selvittää?
En tiedä Olegin toiminnantasosta, kehitysvamman ja autismin vaikeudesta enkä Olegin kommunikaatiotaidoista. Mutta kokemuspohjalta voin mielestäni hyvinkin perustellusti sanoa, että Olegin todellista tahtoa voi ensinnäkin arvioida vain henkilöt, jotka hänet tuntevat hyvin pitkältä ajalta. Käytän sanaa arvioida, koska puhumattoman, pahoista kommunikaatiovaikeuksista kärsivän autistin todellista mielipidettä on usein mahdoton täysin varmasti selvittää. Lisäksi selvittämiseen on käytettävä aikaa ja siinä olisi edettävä vähitellen ja kärsivällisesti!Noin ajattelee ja sanoo ihminen. Miten järjestöihminen?
Tilannetta pahentaa se, että Violan ja Olegin viime tapaamisesta on kulunut pitkä aika. Miten oikeasti Oleg on kokenut sen, että ei ole enää nähnyt isoäitiään. Autistin mieli toimii toisin kuin meidän neurologisesti tyypillisten. Luuleeko hän mahdollisesti, että isoäitiä ei enää ole? Onko kukaan mahtanut selittää hänelle, niin, että hän on oikeasti ymmärtänyt, miksi hän ei enää näe Violaa? Onko koko SANA "isoäiti" jo unohtunut Olegin mielestä, koska sitä ei ole käytetty (vaikka henkilö ei olisikaan unohtunut)?
Olegin ja Violan pitäisi mielestäni saada tavata toisensa ja tapaamisia tulisi järjestää useita. Niiden tulisi olla mahdollisimman neutraaleita ilman mitään manipulaatioita ja pelotteluja sekä turhia tunnekuohuja. Vasta USEIDEN tapaamisten perusteella ja siitä, miten Oleg käyttäytyy tapaamisia ennen, niiden aikana ja jälkeen voi mielestäni edes olla jotain mahdollisuuksia arvioida, mitä mieltä Oleg tapaamisista on. Ja vasta, kun isoäiti on uudelleen palautettu Olegin mieleen ja elämään, voidaan Olegilta hänen käyttämien kommunikaatiokeinojen avulla tiedustella, haluaako hän tavata Violaa.
On aivan kauheaa, että vaikeasti vammainen joutuu tällaisiin lakiviidakon pyörteisiin hänen perus- ja ihmisoikeuksista päätettäessä. Toisaalta häneltä edellytetään vahvuutta ja kykyä ilmaista tahtonsa. Toisaalta hänellä ei katsota olevan oikeustoimikelpoisuutta, koska virkaedunvalvojalla on hänen asioihinsa laaja edunvalvojuus. Toisaalta juristit eivät ole yksimielisiä siitä, voidaanko erityishuoltolain perusteella edes tapaamiskieltoa määrätä ja voiko virkaedunvalvoja määrätä tapaamiskieltoa.... Järkyttävää!!"
Ihmisoikeusliitolta terveisiä
Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Kristiina Kouros on useasti esiintynyt julkisuudessa järkevän ja jämäkän oloisesti. Valitettavasti hän on Olegin ja Violan asiassa osoittanut, ettei julkisivun takana olekaan ihan sitä, mitä olemme uskoneet.
Viola on Ihmisoikeusliiton jäsen, samoin on hänen ystävänsä, joka otti pääsihteeriin yhteyttä ja pyysi mukaan adressiin. Vastauksessaan tämä lähetti Violalle terveisiä ja toivotti jaksamista. Sitä kyllä tarvitaankin, ellei edes Ihmisoikeusliitolla ole mitään muuta sanottavaa.
Miten kovaksi tämä oikein menee ennen kuin Violalle ja Olegille saadaan oikeutta? Joskus pelkään teidän puolesta, jotka olette tulessa omalla nimellä siellä Facebookissakin.
VastaaPoistaAnja sanoi selkokielisesti sen mikä on pelin henki, mikä on todellisuudessa Olegin ja Violan toisistaan eristäminen syy RYSSÄVIHA, SIKSI kukaan ei puutu asiaan, SIKSI media vaikenee?.
VastaaPoistaNyt on johtopäätösten aika, miksi kuulun näihin omais- tai vammaisjärjestöihin , kun ne viisveisaavat yksityisen vammaisen tai hänen omaistensa hädästä.
On pelkkää sanahelinää todeta liiton edistävän ja valvovan vammaisten henkilöiden ja heidän perheidensä yleisiä yhteiskunnallisia oikeuksia ja tasa-arvoa.
Mitä on se hyvä elämä vammaiselle ja hänen perheelleen, jota toinen liitto lupaa.
Miksi kuuluisin tällaisiin liittoihin tai järjestöihin, jotka eivät vain huijaa omaista, vaan myös törkeästi valehtelevat, niille Ray jakaa 19 miljoona vuodessa.
Ystävät, te olette nyt vaarallisella tiellä. Olen useasti kuukausien kuluessa pyrkinyt varoittamaan teitä siitä verkostosta, joka suojelee joidenkin etuja (en pysty varmuudella sanomaan kenen), ja jolle kehitysvammaisten oikeudet eivät siitä syystä ole minkään arvoiset. Sydämestäni toivon, että rohkeutenne voittaa esteet, mutta pelkään seurauksena olevan vain koston kierteen.
VastaaPoistaOlen itse potenut erästä fyysistä vaivaa jopa sairaalahoidossa asti ja olen siitä syystä yhä voimaton. Sanon vain, että jättäkää nuo järjestöt rauhaan. Ne ovat RAY-miljoonansa saaneet eivätkä sen jälkeen välitä muusta kuin omasta pienestä sisäpiiristään. (On varmasti pienempiä järjestöjä, joissa on vapaaehtoisuus yhä keskeisellä sijalla ja jotka käyttävät avustukset siihen mihin pitkääkin) Apu, jos sitä tulee, tulee jostain muualta.
Pitäkäämme yhtä. Edessä voi olla armottomampi aika kuin olemme vielä koskaan nähneet. Luoja meitä ja vammaisia rakkaitamme armahtakoon.
Vähä matematiikkaa aamun ilox:
VastaaPoistaEiks Suomes oo noin 40 000 kehitysvammasta?
Eiks naamakirjasivulla oo noin 400 fanii?
Mis ne kaikki muut omaiset luuhaa?
Liittojen pomois mä en enää kirjota mitään. Ykshän tääl kävi vuos sitte, mut oli hipiältään herkkä ku prinsessa. Outoo vaan, et vammasten ihmisten ja niiden omaisten pitäs kestää ihan mitä vaa!!
hyvä anja että sanoit asian suoraan. mikä mafia se oikein on, mikä toimii näin? ei voi enää syyttää yksin viranomaisia.
VastaaPoistafb:stä huomasin, että kynnys on nyt lähtenyt tosiaan adressiin mukaan. meidän perhe vaihtaa järjestöä!!
ulla, muistetaan että kovinta tää on violalle ja olegille. tehdään kaikki muut edes jotain pientä vääryyttä vastaan. olen saanut muutaman allekirjoittajan adressiin ja tarkoitus olisi jatkaa.
Tulihan se sieltä! On se siten !"#€%&/(/()=?©@£$∞§|[[]≈±, että tulee jätettyä kaikkien ikävien asioiden sanominen Anjan kontolle. Me tätä pitempään seurannut porukka olemme ymmärtäneet jo pitkään, ettei Violan ja Olegin tapauksessa ole kyse yksistään vammaisen syrjinnästä. Ei vaan ole saanut sanotuksi.
VastaaPoistaSanattomaksi vetää Ihmisoikeusliiton pääsihteerin terveiset. Onko myös se liitto kiinnostunut siis vain muiden maiden ihmisoikeuksista?
Soinin porukkaa paheksutaan joka suunnalta ja on siihen aihetta. Mutta ovatko paljon pahempia kuin piilorasistit? Niin kuin suomalaisetkin ovat jo risteilleet maailmalla, niin yhä vain riittää erilaisuuden vieroksumista.
Tämä asenne muuten myös haittaa monella lailla menestymistämme kansainvälisesti.
Tilannetta on hyvin vaikea hyväksyä, vaikka syy epäilemättä on juuri se mihin Anja viittasi. Ihmiset eivät uskalla ajatella vaikeita asioita. Enkä kiistä myöskään syntyperään liittyvän syrjinnän mahdollisuutta.
VastaaPoistaJotkut ovat joka tapauksessa valinneet ammatikseen vammaisten asioista puhumisen, tarkoitan järjestöjä. Heiltä tällainen umpimielisyys ei ole hyväksyttävissä.
”Kaiman” kirjoitus autistisen, puhumattoman ihmisen kuulemisesta oli hyvin lähellä sitä, mitä itse ajattelen. Olenko liian pessimisti, kun en jaksa uskoa, että Violan ja Olegin sallittaisiin edes koemielessä tavata?
Esimerkiksi valokuvia voisi ehkä käyttää siihen, että palauttaisi isoäidin Olegin mieleen, mutta eivät muut menetelmät tietenkään korvaa tapaamista.
Ihmisoikeuksilla ei ole mitään tekemistä ihmisen kansallisuuden kanssa. Kaikkia on kohdeltava arvokkaasti ja kunnioittaen hänen ihmisyyttään. Mielestäni tämä on pidettävä mielessä kaikessa viranomaistoiminnassa.
VastaaPoistaTuntuu todella makaaberilta, miten vammaisten kohdalla viranomaispäätöksissä haetaan aina perusteluja viranomaista kulloinkin miellyttävältä taholta. Näin on mielestäni käynyt Olegin kohdallakin.
Kun kehitysvammaiselle haetaan avustajaa, se evätään sillä perusteella, ettei hän kykene määrittelemään, miksi ja mihin hän avustajaa tarvitsee. Kun omainen haluaa pitää yhteyttä läheiseensä, vedotaankin siihen, että kommunikaatioon kykenemätön haluaa estää tapaamiset. Missä on näiden ratkaisujen logiikka?
On ennen kaikkea Olegin etu, että hän saa tavata isoäitiään juuri Kristiina Mäkelän kuvailemalla tavalla. Mitä haittaa tästä olisi kenellekään?
Vaikka ne, jotka kohtelusta valittavat, yritetään kaikin viranomaisvoimin leimata turhasta valittaviksi, koska "kaikki muut ovat palveluun tyytyväisiä", on jaksettava nostaa esiin selkeät epäkohdat vammaisten, sairaiden ja vanhusten kohtelussa. Anjan hieno lause: "Pelkuri ei ole se, joka pelkää, vaan se joka ei edes yritä olla rohkea." olkoon motto epäkohtien esiin nostamisessa.
Jos siis tiedät vääryyttä tapahtuneen, sinun laillinen velvollisuutesi on nostaa se julkisuuteen varsinkin silloin, kun vääryys kohdistuu alisteisessa asemassa olevaan henkilöön.
Kiusaaja on myös se, joka hiljaisesti hyväksyy kiusaamisen ja väkivallan tekijä se, joka hyväksyy väkivallan, jonka todistajaksi joutuu.
On tämä tiukka taisto. Sanon kuin Tiina edellä. Mitä haittaa siitä olisi kenellekään, jos Viola ja Oleg saisivat tavata toisiaan?
VastaaPoistaKyllästyttää kokonaan järjestöjen touhu. Josko Suomen kansa joskus pääsisi pelihulluudesta, ettei niitä raha-automaattivaroja olisi kasapäin jaettavana. Saattaisi järjestöt joutua palaamaan peruskysymyksiin.
Könkkölän Kynnykselle täysi tunnustus, että vielä muistavat millä asialla ovat!
Pirkkoko se lähinnä on yhteydessä Violaan? Terveisiä meiltä kaikilta. Moni meistä värvää varmasti allekirjoittajia adressiin, mutta ihan eri tavalla se saisi pontta, jos isot mediat kirjoittaisi.
Mustapukuiselle vain sitä, että josko ei nyt peloteltasi toisiamme. Onhan tässä nyt jo jonkinlainen haloo saatu aikaan. Kostaminen meille ei ole enää niin helppoa kuin ehkä oli ennen näitä rähinöitä.
Viikko on varmasti tuntunut meistä kaikista raskaalle. Ainakin minä odotan, että jotain tapahtuisi ja kuuluisi. Jos se Olegin kuuleminen onkin mahdollisesti jo pidetty, tuskin siitä pitkään aikaa vapaaehtoisesti tiedotetaan Violalle. Arvaan kuitenkin kuulemista kiirehdittävän, kun liikehdintä melivaltaa vastaan on voimistunut.
VastaaPoistaTulin tietämään episodin, joka eräällä toisella netin foorumilla esitettiin. Sen tietävät luultavasti aika monet muut, koska kehitysvammapiirit ovat Suomessa sittenkin pienet. En voi kuin ihmetellä, miten nimenomaan vammaisjärjestöissä tahdotaan asettua kaiken kritiikin yläpuolelle. Onko siis vammaisten rinnalle siis jotenkin pyrkinyt tavallista enemmän yksilöitä, jotka tahtovat nähdä itsensä täydellisinä?
Muutaman muun kanssa olen samaa mieltä siitä että jätettäköön pelkurimaisesti esiintyvät järjestöt omaan arvoonsa. Pidän tälle Violan ja Olegin puolesta kerättävälle adressille hyvänä saavutuksena melkein 300 nimen tulosta näin lyhyenä aikana. Tärkeänä saavutuksena pidän myös että allekirjoittajien joukossa on niinkin paljon vantaalaisia.
Keskitytään me nyt hyviin asioihin, joita on. Facebook-ryhmä on vilkas, vaikka minä en osaa sillä areenalla oikein toistaiseksi toimia. Luen kuitenkin ja ihmettelen, miten paljon ihmiset ottavat kantaa ainakin sillä tykkäämisellä ja miten joukko hiljalleen kasvaa. Tämä blogi edelleen toimii ja pidämme täällä yhtä niin kuin Mustapukuinen aina kehottaa.
Olen Retsin kannalla siitä, että nyt ei ole syytä kylvää kauhua. Silti Mustapukuisen ajatustapa on ymmärrettävä. Ei ole harvinaista, että niskurointi kostetaan, mutta se on sitä vaikeampaa mitä enemmän väkeä Violan ja Olegin rinnalle tulee. Aivan niin kuin kirjoitit Mustapukuinen. Toivottavasti muuten terveytesi on jo parempi. Ei todellakaan ole mukava sairastella pitkään. Se vaikuttaa myös mielialaan. ja sitten vielä nämä syysmyrskyt, ihan kauhea sää.
Hyviin asioihin minä luen myös hienot puheenvuorot, joita tänne taas on ilmestynyt. Kristiinasta on vuodessa tullut meille koko joukolla oma "perhepsykologi". Aivan loistava oli toisen Kristiinan kannanotto autistisen, puhumattoman ihmisen kuulemiseen. Tiina palasi taas ottamaan pontevasti kantaa. (Muut eduskuntavaalien ehdokkaat meidät muuten ovat kai jo unohtaneet, mutta minulle se ei ole yllätys, niin "paatunut" olen poliittisesti.)
Ja sitten vielä Kynnys r.y:n puoltolause adressille! Eiköhän lähetetä koko joukon voimin Kalle Könkkölälle lämpimät kiitokset ja terveiset. Anja ne varmaan toimittaa vaikka sähköpostissa perille. Saatatte pitää minua hurahtaneena ja saatan sitä jopa olla, mutta olen kumminkin alkanut uskoa, että tässä taistelussa käy vielä hyvin. Sen verran kostonhimoinen olen, että toivon vastaavasti niille käyvän vähän köpelästi, ketkä ovat koko myrkkyliemen keittäneet.
Kiitos, Johtis, kun rohkaiset meitä! Omaisena tätä seuratessa tulee ahdistunut olo. Näinkö voi käydä kenelle tahansa, joka puolustaa kehitysvammaisen läheisensä oikeuksia? Voiko viranomaiset vain ilmoittaa, että se ihmissuhde ei enää jatku? Jos niin on, olemme sisareni kanssa ilman muuta vaaravyöhykkeessä?
VastaaPoistaKristiinalta kysyisin, tarkoititko todella, ettei Violalla ja Olegilla ole enää mitään toivoa? Jos tarkoitit, niin mihin se näkemys perustuu? Sittenhän nimittäin monet ihmiset tekevät parhaillaan turhaa työtä!
En väitä itse tehneeni paljon mutta muutaman ihmisen on värvännyt. Kaikista ei voi tosin olla varma, kun netissä niin moni on piilottanut nimensä. Pääasia, että allekirjoitukset ovat mukana sitten kun adressi luovutetaan.
Tiinan kanssa olen samaa mieltä. "On ennen kaikkea Olegin etu, että hän saa tavata isoäitiään juuri Kristiina Mäkelän kuvailemalla tavalla. Mitä haittaa tästä olisi kenellekään?"
VastaaPoistaNiin. Tämä tuntuu niin julmalta toiminnalta, ettei sitä voi käsittää.
Minunkin on sanottava, että olen tyrmistynyt järjestöjen hiljaisuudesta. Sen verran kovasta ihmisoikeusloukkauksesta on kyse.
Johtiksen toivotukseen haluan liittyä mukaan. Kynnys ry:lle lämpimät kiitokset ja terveiset!
Tuntuu kuin henkeä pidätellen odottaisi, miten tässä käy. Tämän on pakko käydä hyvin. Oma oikeustaju ei muuta suostu odottamaan. Jerryn laskutoimitus laittoi miettimään, että onhan meitä omaisia paljon... Kun tarpeeksi moni kyseenalaistaa epämääräiset touhut, ei ole kenenkään enää helppoa toimia ihmisoikeuksia loukaten.
Mustapukuiselle toivon toipumista. Pitäkäämme yhtä!
Kommenttiani on täällä tulkinnut varmasti moni väärin, koska olin kirjoittanut sen itse asiassa varsin huolimattomasti. Oikein hyvä, Justus että kysyit asiaa.
VastaaPoistaEn missään tapauksessa tarkoittanut, että toivo Olegin ja Violan asiassa olisi mennyt. Minusta se päinvastoin vahvistuu mitä enemmän allekirjoittajia tulee adressiin.
Tarkoitin, että Olegin tahdon selvittämisessä viranomaisten voi olla ylivoimaista myöntyä parhaaseen selvityskeinoon eli Violan ja Olegin tapaamiseen koemielessä, mitä Kristiina Mäkelä esitti. Se olisi järkevä menettely, mutta juuri tällaisissa asioissa tulee etenkin juristeille julkishallinnossa pakkomielteitä.
Siksi yritin pohtia, mikä olisi vähiten huono vaihtoehto, jos Olegin ja Violan ei sallita tavata asian selvitysvaiheessa.
Pahoittelen kovasti huonoa sanamuotoa.
Kiitos Kristiina, että selvensit kantaasi. Ehdin jo säikähtää, että tältä meidänkin joukolta rupeaa usko loppumaan.
VastaaPoistaKovin helposti ei ilmeisesti mitään tapahdu. Adressissa on nimiä jo aika iso määrä, mutta Vantaan kaupunki ei ilmeisesti välitä siitä. Eikö kohta jo ala olla (kuten toinen Kristiina huomautti) sitä riskiä, että Oleg ei välttämättä muista kohta isoäitiä. Sekö tässä on tarkoituksenakin? Siis pitkittää totuuden hetkeä niin kauan että on jo myöhäistä?
En vain ymmärrä, mitä viranomaiset voittavat, jos saavat läheisiä ihmissuhteita tuhottua. Onko välittäviä lähimmäisiä tosiaankin liikaa kehitysvammaisilla?