 |
| Sydämellinen syksy - askartelutyö 9/2011. |
Mukavaa huomata, että keskustelu blogiyhteisössämme on taas ollut vilkastumaan päin. Erityisen hienoa, että mukaan on tullut uusia rohkeita keskustelijoita.
Olen saanut viime viikkoina myös poikkeuksellisen runsaasti sähköpostia. Se on liittynyt paitsi tähän blogiin, myös sisareni Leenan bloggaukseen ja Facebook-sivuun Ihmisoikeudet vammaisten arkeen.
Viikonloppuna ehdin viimein purkaa viestisumaa. Roskakuskien kuormiin en viitsi omaa enkä lukijoitteni energiaa tuhlata. Enemmät puolet kymmenistä viesteistä olivat kuitenkin tyyliltään kutakuinkin asiallisia. Sisällöstä ei valitettavasti voi ihan samaa sanoa.
Vammaisvihaajat
jälleen vauhdissa
jälleen vauhdissa
Mitä Leenan bloggaukseen tulee, hän käyttää perustuslain 12. pykälän suomaa sananvapautta.
Eräs kirjoittaja kertoi 'monien voivan pahoin lukiessaan henkisesti vajaan olion touhuista'. Minä taas voin pahoin, kun tajuan hengittäväni samaa ilmaa kuin äärimmäisen rankkaan syrjintään syyllistyvät ihmiset. Vai kannattaako kohdallanne edes puhua ihmisyydestä?
Hämmästyttää, että jonkun Halla-ahon rasismista jaksetaan jauhaa mediassa päivästä toiseen; juuri sitä hän tietysti itse toivoo. Tosiasiassa halla-aholaiset ovat syrjinnän alalla pelkkiä oppipoikia, jos heitä vertaa kyynistyneimpiin sosiaalityöntekijöihin.
- Tiedoksi muuten, että seuraavat sisartani tai ketä tahansa vammaista ihmistä halventavat viestit julkaisen tällä palstalla sanasta sanaan ja lähettäjän nimellä varustettuina.
Eiköhän olekin jo aika vetää kotimaiset ihmisoikeusloukkaukset arkistojen kätköistä, kokoushuoneiden hämärästä ja ties mistä puskista kirkkaaseen päivänvaloon.
Facebookin kautta
vääryydet näkyviin
vääryydet näkyviin
Ihmisoikeudet vammaisten arkeen -sivu on kerännyt tähän mennessä noin 360 tykkääjää. Se ei ole valtava määrä, mutta hyvä alku kuitenkin.
Erityisen lupaavaa on se, että niin monet ovat tykkääjiksi tultuaan antaneet jotain muutakin elonmerkkiä: peukuttaneet, kommentoineet, jopa jakaneet kipeitä kokemuksiaan.
Nyt on aika katsoa, pystyykö pieni mutta aktiivinen joukko todella vaikuttamaan:
- Ihmisoikeudet vammaisten arkeen -verkosto on päättänyt vedota Vantaan kaupunginvaltuustoon, jotta se patistaisi virkamiehet selvittämään Viola Heistosen ja hänen kehitysvammaisen, puhumattoman tyttärenpoikansa välistä tapaamiskieltoa.
On tosin kuulunut huhuja, ettei tapaamiskieltoa olisi ollenkaan olemassa. Yleinen edunvalvoja ja yksityinen hoitokoti ovat siis ilmeisesti ihan muuten vain estäneet tapaamiset jo kohta kahden vuoden ajan.
Olen vakuuttunut siitä, että valtaosa Vantaan kaupungin päättäjistä ja henkilöstöstä on paljon mainettaan parempia. Minun on mahdotonta kuvitella, että syrjintä, joka kaikesta päätellen kohdistuu sekä syntyperään että vammaisuuteen, saisi kaupunginvaltuuston siunauksella jatkua.
Lähiaikoina kannattaa seurata tarkoin, miten Olegin ja Violan tarina jatkuu:
- Näyttääkö Vantaan kaupunki muille mallia siinä, miten kehitysvammaisen henkilön kuuleminen hoidetaan rehellisesti, luotettavasti ja ihmisarvoa kunnioittaen?
- Saavatko kymmenet tai ehkä sadat muut vammaiset ja heidän omaisensa uutta toivoa lähteä vaatimaan itselleen täysiä ihmisoikeuksia?
Siltä varalta, että verkostomme sähköpostiviesti ohjautuisi osalta Vantaan valtuutetuista vahingossa roskapostiin, aloitamme myös nettiadressin keruun. Tämän hankkeen hyväksi tarvitaan nyt kaikkien niiden panosta, jotka tahtovat ihmisoikeuksien toteutuvan myös vammaisten elämässä. Nimenkeruuta on tärkeää vauhdittaa haastekampanjalla - yli järjestö-, puolue-, ikä- ynnä muiden rajojen.
Rankoista asioista
omalla nimellä
omalla nimellä
Viikonloppuna Facebook-sivullemme ilmestyi poikkeuksellisen vakava viesti:
- Yksi sivun ylläpitotiimin jäsenistä oli lopulta saanut mittansa täyteen siitä, miten kaupunki, sattumoisen muuten taas Vantaa, kohtelee hänen vammaista omaistaan.
Joka sanasta saattoi päätellä, että teksti tuli suoraan sydämestä. Kirjoittaja lupasi, että medialle ollaan valmiita puhumaan omalla nimellä.
Monet ovat viikonlopun aikana ottaneet kontakteja toimittajiin. Myös Twitterissä on huhuilta rohkeita journalisteja.
Alustavia yhteydenottoja toimittajilta on jo tullut. Heidän pitää tietysti vielä myydä aihe pomoilleen. Ei ole valitettavasti takeita, että kotimaiset ihmisoikeusloukkaukset täyttävät valtamedian uutiskriteerit. Parempaan suuntaan on onneksi tässäkin asiassa viime kuukausina menty.
- Journalistien panos ihmisoikeustaistelussa tulee mahdolliseksi vain sitä kautta, että vammaiset ja heidän läheisensä uskaltautuvat kertomaan kokemuksistaan omalla nimellään.
Julkisuudessa piilee koston riski. Se kuitenkin käy sitä pienemmäksi, mitä useammat uskaltautuvat avaamaan suunsa.
Ryhdyttäisiinkö
tottelemattomiksi?
tottelemattomiksi?
Etukäteen laskeskelin, että ensimmäiset vaatimukset sulkea Ihmisoikeudet vammaisten arkeen -sivu 'sivullisiltq' ilmaantuisivat heti ensimmäisen viikon aikana. Erehdyin, oikein mielelläni muuten. Ajatus suljetusta sivusta nousi Facebookissa esiin vasta viime viikonloppuna ja sitä paitsi ehdotusmuodossa.
Aiempien kokemusten valossa arvelin, että Facebook-sivua alettaisiin nopeasti syytellä epäasiallisuudesta, kun se vetää julkisuuteen vammaisten ongelmia. Juuri tuollaisia moitteita - juridisilla uhkauksilla höystettyinä - tämän blogin lyhyeen historiaan on nimittäin mahtunut enemmän kuin tarpeeksi. Ja taas erehdyin.
Vasta pari päivää sitten nousivat esiin ensimmäiset argumentit, joissa asiallisuuden synonyymiksi nostettiin virallinen muutoksenhaku. Valitettavasti siitä ei saanut aikaan edes kunnon väittelyä.
Jos viralliset valitus- ja kantelutiet nähtäisiin ainoina 'asiallisina' keinoina puolustaa ihmisten laillisia oikeuksia, esimerkiksi Violan ja Olegin tarinalle olisi voitu jo aikaa sitten kirjoittaa surullinen loppu. Toivoa on antanut se, että demokratiassa on mahdollisuus turvautua myös muihin keinoihin - esimerkiksi verkkovaikuttamiseen ja mediajulkisuuteen.
Toistaiseksi on lähes kokonaan kokeilematta kansalaistottelemattomuus.
- Varteenotettava vaihtoehto olisi organisoida viikossa aluehallintovirastoihin, Valviraan ja eduskunnan oikeusasiamiehelle esimerkiksi tuhat valitusta vammaisiin kohdistuneista ihmisoikeusrikkomuksista.
Asiallisista aiheista ei ainakaan ole pulaa. Uskoisin, että iso kirjoitusurakka pystyttäisiin porukalla hoitamaan. Kuka ties saataisiin jokunen juristikin talkootöihin; vammaisjärjestöillähän heitä on palkkalistoillaan.
Ilmassa on jo heikkoja signaaleita siitä, että jotkut mahtijärjestöt ovat vastakkaisista vakuutteluistaan huolimatta sittenkin seuranneet erinäisiä blogeja ja muita 'epäasiallisia' vaikutusyrityksiä.
Tyhmä kysymys minulta: täytyykö valituksen olla omakohtainen? Vai voiko valituksen tehdä mistä vain tietoonsa tulleesta asiasta?
VastaaPoistaMerja, ei ole tyhmä kysymys ollenkaan! Hallintokantelun voi tehdä kuka tahansa. Ja apua voi antaa myös esimerkiksi hallintovalituksen laadintaan, vaikka sen voi tehdä vain asianomainen.
VastaaPoistaKouvolan kaupungin sivuilla on selkeät ohjeet erilaisista muistutuksista, valituksesta ja kanteluista.
http://www.kouvola.fi/paatoksenteko/muutoksenhakupaatoksiin.html
No sittenhän ruvetaan hommiin!
VastaaPoistaUpeeta, et Anja on taas vauhdis. Kynä vaan sauhuu, toivottavasti ei läppäri.
VastaaPoistaMä jotenki uskon, et Vantaan kaupunginvaltuusto ei voi muut, ku pistää virkamiehet kurii. Mut mahtaax ne mitää sille virkaholhoojalle??
Tosi hyvä juttu, että keksitte pistää meilii valtuustolle ja kertoo sen viel julkisesti!!
Tuhat valitust viikos ei oo mahoton. Ekaks värävätään netis niit, joil ois aihetta valittaa. Sit järkätään workshopit vaik jonain viikonloppuna. Vääryyt kokoneet tuo valitustalkoisiin kaikki faktat valmiina ja sit sellaset tosi hyvät skribentit ku mä ja Antti laitetaan asiat paperille. Sen jälkeen vielä juristi vilkasee päällisin puolin.
Tehtäskö pien pilot-hanke?? Koklattas, saisiko yhtenä lauantaipäivänä aikaan vaik 25 valitust, jos työryhmäs ois kolme kirjottajaa ja yks juristi + tietenki ne, joiden asioist nostetaa kapina?
Tää ois joteski tyylikäs tapa näyttä, et nyt loppu kehitysvammasten kurmotus!!
Ja joo, huomattu on, et Tukiliitto ja Kehitysvammaliitto rupes nyt kans kerään tapauskuvauksii. Vuos sitten ne poisti viel linkin tähä blogiin, ku me vähä arvosteltii, ettei mitään apuu saa, vaik maksaa jäsenmaksuu. Eikä ne varmaan meiän tapauksii kelpuuttas tänäkään vuonna.
Kotiuduin vasta myöhällä. En osaa koskaan mennä suoraan nukkumaan vaan pitää ensin vähän rauhoittua. Päätinkin kirjoittaa tänne kommentin, vaikka en ole niinkään varma rauhoittaako se.
VastaaPoistaOlen ällistynyt ja innoissani, että verkosto/Facebook-ryhmä pystyy näin nopeasti näin merkittävään voimannäytteeseen! Viesti kaikille Vantaan valtuutetuille ja nettiadressi ovat aivan uudenlaista vaikuttamista näissä piireissä. Suuntautuuko siis myös nettiadressi valtuutetuille? Jos, niin menkääkin sitten luovuttamaan sitä mahdollisimman suurella joukolla. Adressin tekstissä on tärkeää ehdoton asiallisuus.
Rohkaisevaa luettavaa oli Anjan blogikirjoitus muutenkin. Välillä jo pelkäsin, väsähdätkö vallan kokonaan, kun työsi ja Leenan lisäksi hoidat vielä monia blogejasi ja osittain ilmeisestikin myös uutta Facebook-sivua. Minusta on ihan riittävää, että kirjoitat tähän blogiisi uutta noin kerran viikossa. Kyllä me jo osaamme täällä ilman alustustakin keskustella. Se Facebook tuntuu nyt olevan tärkeämpi kanava. Kai pieniä lomia sentään on näköpiirissä?
Ja sen minä vain sanon, että jos Leenan blogeja joku rupeaa vainoamaan, niin minä puutun asiaan ja värvään muutaman muunkin mukaan. Tukiliiton pikkusieluisuutta osoitta, ettei se ole suonut Leenan palstoille pienintän huomiota, vaikka ne kuitenkin ovat hyvin harvinaisia toistaiseksi ja tekisivät parhaalla tavalla tunnetuksi kehitysvammaisen ihmisen elämää. Ehkä Kehitysvammaliiton ammattilaiset katsoisivat asioita avarammasta näkökulmasta eivätkä kokisi joka ainoaa nettipalstaa kilpailijaksi niinkuin Tukiliitto tuntuu tekevän.
Vantaan valtuuston lähestyminen osoittaa myös hyvää taktista silmää. Sitä vastoin ei ehkä ole hyvä, jos se tapaus, jolle nyt etsitte medisajulkisuutta, on taas Vantaalta. Ei se ainoa kunta ole, mikä hoitaa vammaisten asiat hävyttömän huonosti. Mutta toisaalta taas, jos akuutti tapaus on sattunut siellä, niin antaa palaa!
Tärkeää on rakentaa myös journalisteihin suhteita. Aina joskus tärppää. Vaikea heidän tosiaan on, kuten Anja kirjoitti, tehdä juttua, jos kukaan asianomainen ei suostu haastateltavaksi. Viranomaiset voivat aina yrittää vetäytyä salassapidon taakse, mutta se ei ehkä ole este jutun tekemiselle, jos vammaiset itse ja omaiset vain suostuvat haastatteluihin.
Tämä "kansalaistottemattomuuskampanja" se vasta mainio idea on! Nyt kun Tukiliitto ja Kehitysvammaliitto näyttävät napanneen meiltä tapauskuvausten keruun (luin Verneristä), niin ehkä meidän onkin aika siirtyä askel eteenpäin. Ensimmäinen ajatus tosin oli, että pistetään oma kampanjamme taas vauhtiin, mutta en tiedä kannattaako kilpailla. Siellä on isot Rahis-rahat takana. Sen verran käytöstapoja olisi sentään saanut olla, että joku olisi ollut etukäteen yhteydessä ja vaikka ehdottanut yhteistyötä. Niin ilmiselvä plagiaatio tämä on meidän kampanjasta. Vai tuliko mitään yhteydenottoa?
Tulevaisuus voi olla sellainen, että RAY-rahoitteiset järjestöt ovat puhtaita palveluntuottajia (kuin yrityksiä) ja todellinen etujen ajaminen siirtyy tällaisille epävirallisille ryhmille. Sääli, jos ei ole muuta tietä kuin hajaannus.
Herrat ja rouvat Tukiliiton hallituksessa eivät pysty tunnustamaan saati hyödyntämään esimerkiksi tässä meidän joukossamme piilevää aktiivisuutta ja osaamista. Siitä kärsivät Suomen kehitysvammaiset.
Voi Anja, mitä kaikkea sinä joudutkaan kestämään ryhdyttyäsi julkiseksi ihmisoikeusasianajajaksi. Aivan sairaita oksennusviestejä joudut lukemaan. Tuollaisista viesteistä pitäisi saada syyte vähintään solvauksesta tai mitä muita ihmisen henkilöön käyvistä ja ihmisarvoa alentavista törkeyksistä voi saadakaan! Hyvä idea tuo, että jatkossa julkaiset ne viestit nimellä varustettuina. Toivottavasti mitään julkaistavaa ei tästä lähtien tule!
VastaaPoistaOnpa hienoa, että FB-ryhmä on päättänyt ryhtyä toimenpiteisiin! Kunpa Violan ja Olegin asia saataisiin vihdoin oikealle tolalleen sitä kautta!
Jos tarvitaan kirjoitustaitoista henkilöä Jerryn ideoimaan valitus-workshoppiin, niin minä olen mukana. Jos jotain, niin sanojen muotoilua ajatuksen kera on tässä koulutuksessa oppinut... Tarpeellista tuollaisessa toisen puolesta kirjoittamisessa tosin on saada rauhassa keskustella asianomaisen kanssa, jotta asioiden kokonaisuus hahmottuu, joten ihan liukuhihnalta noita ei voine tehdä.
Johtiksella olikin kattava kirjoitus edellä ja siihen on vaikea keksiä lisättävää.
VastaaPoistaHaluan vielä kommentoida, että jotenkin tuntuu erikoiselta, että Leena tekee "sydämellinen syksy" -taidetta, kertoo elämänmakuisesti omasta elämästään ja haluaa iloa muidenkin elämään - joku voi pahaa tällaisesta? Pieni vinkki - älä lue, jos se tuntuu niin pahalta!
Mun on sanottava, että mulla on täysin erilainen käsitys, millainen on henkisesti vajaa ihminen. Se on sellainen ihminen, jolta puuttuu inhimillisyys ja joka haluaa vain loukata muita ihmisiä.
Enempää en tympeää kommenttia halua ruotia.
Mukavaa, että keskusteluun on tullut uusiakin ihmisiä! Tuntui hyvältä lukea nousukierteessä kuulumisia. Asiat voivat muuttua parempaan, kun jaksaa yrittää ja toimivat keinot löytyvät.
Kansalaistottelemattomuus-ideasta olen samaa mieltä Johtiksen kanssa. Valitussumaan on taatusti jollain tapaa reagoitava.
Ihanaa että täällä alkaa taas nousta vanha upee taistelutahto. Jerryn kanssa periaatteessa samaa mieltä Tukiliitosta, mutta antaa niiden levätä rauhassa. Monet paikalliset tukiyhdistykset tekee valtavasti hyvää työtä, se pitää aina muistaa.
VastaaPoistaVantaan valtuutetuilla onkin tosissaan miettimistä, jos aikovat kiemurrella Violan asiassa vastuusta. Mulle ei muuten riitä, että Viola ja Oleg saavat taas tavata toisiaan. Tämän sopan keittäjät on saatava edesvastuuseen, ettei muille tule enää mieleen yrittää mitään yhtä tyhmää.
Jerry, Antti ja minä voitais varmaan tulla valitustalkoisiin kahvinkeittäjiksi. Taipumukset ei viittaa virallisten kirjelmien laadintaan...
Malttaako tästä hirvimetsälle lähteä, kun näin kova taistelu on alkamassa. Olen yli vuoden täällä ylistänyt meidän viisaita naisia. Järjestöillä on isot toimistot ja budjetit, mutta yhdelle Olegille ei saada oikeutta. Meidän porukka pistää tuulemaan ilman budjetteja.
VastaaPoistaEi tietysti pidä nielaista ennen kuin tipahtaa, mutta on vähän semmoinen värinä, että nyt rupeaa tapahtumaan. Pitää kyllä varoa sellaista vaikutelmaa, että vain Vantaalla olisi väärää toimintaa. Jostain on aloitettava ja se joku osui olemaan Vantaa. Taisi tosin Anja pitää vuosi aikaa Lopella omat kenraaliharjoitukset.
Minulla olisi muutama valittu sana sille, joka kirjoitti niin rumasti Leenan blogista. Meidän monet tuttavatkin lukee Leenan kertomuksia ja katsoo taidekuvia ja arvostaa niitä kovasti. Jokunen sananen niistä aina vaihdetaan. En ole mikään taiteentuntija mutta kovasti miellyttää silmää vaikkapa tämä "sydämellinen syksy".
Eräs työkaveri ihmetteli, miten Leena jaksaa kaikkea mistä kertoo. Moni kehitysvammainen on samanlainen energiapakkaus. Ovat hyvin touhukkaita ja innostuneita, jos vain on tilaisuus toteuttaa itseään. Oma velipoika on noista pihatöistä löytänyt tosiaan oman alansa. Iltamyöhällä touhuaa ulkosalla. On se tavallisen suuri vääryys tunkea tällaisia ihmisiä jonnekin laitokseen lukittujen ovien taakse taikka tainnuttaa lääkkeillä.
Johanna kirjoitti hyvin. Henkisesti vajaa ihminen on tosiaan se, jolta puuttuu inhimillisyys ja joka haluaa vain loukata muita ihmisiä.
Vaimo vallan riehaantui, kun kuuli Anjan ideoimasta kansalaistottelemattomuudesta. Hänen mukaansa nyt alkaa muutos (vai oliko se peräti vallankumous...). Minä itse vähän pelkään, saadaanko siihen tarpeeksi väkeä mukaan. Niin moni katselee aina mieluummin sivusta.
Roosa ja Marita, valitusten ja kantelujen rustaamisessa olisi teillekin hyvä tilaisuus liittyä oikein lujasti tähän joukkoon. Ja monella muullakin sen puoleen.
mahtavaa, että violan ja olegin puolesta vihdoin tehdään jotain konkreettista. luulisi, että ison kaupungin valtuustoon mahtuisi edes jokunen jolla on sydän paikallaan. kun jotkut korottaisi äänensä, toiset tuskin ilkeisi ruveta vastahankaan, kunnallisvaalit onneksi lähestyy..
VastaaPoistatekisi mieli ruotia tukiliiton tekemisiä samassa hengessä kuin johtis, mutta olen päättänyt lopettaa. yritetään suunnata voimat johonkin rakentavaan. niitä aktiviteetteja anjan kirjoituksessa oli monta. valitustehtailu olisi kova veto, mutta retsin kanssa vähän samaa mieltä. niinkö löytyy porukkaa, kun tosi paikka tulee??
En tunne kovin hyvin tätä Violan ja Olegin asiaa. Hyvältä vaan tuntuu, että on vielä ihmisiä, jotka nousee puolustamaan toisia.
VastaaPoistaSain sen verran tönittyä lähipiiriä, että varattiin asianajajalta aika. Hän oli sanonut puhelimessa, että usein hoitopaikkoja yms säikäyttää pelkkä puhelinsoitto lakimiehen taholta. Toivotaan niin!
Toisaalta pelottaakin ryhtyä penkomaan tilannetta. Jos sieltä lääkekuonan alta ei enää löydykään ihmistä.
Jos joku teistä on henkilökohtaisesti yhteydessä Violan, kertokaa sydämellisiä terveisiä. Jospa kuitenkin nyt olisi toivoa. Olisin ehkä itse vaatinut siinä adressissa suoraan tapaamiskieltojen kumoamista enkä vain selvittämistä. Mutta hyvä näinkin.
150 nimeä on jo listalla, mutta ei se taida vielä riittää. Jos saataisiin nolla perään, niin jokohan vaikuttaisi??
VastaaPoistaTunteeko joku, onko nimien joukossa Vantaan valtuuston jäseniä yhtään kappaletta?
Suurella mielenkiinnolla seuraan adressin allekirjoitustilannetta. Ulla kysyi, vaikuttaisiko, jos saataisiin nolla perään eli puolitoista tuhatta nimeä. Varmaankin vaikuttaa sitä paremmin, mitä enemmän allekirjoittajia tulee.
VastaaPoistaToisaalta pitäisi riittää, vaikka allekirjoittajia olisi vain 15. Ei ihmisoikeuskysymyksien luonne ole sellainen, että niiden kannatusta tarvitsisi punnita "kannattajamäärillä". Tällä en tarkoita arvostella adressia, päinvastoin. Päättäjien olisi vain pitänyt jo paljon pienemmistä merkeistä havaita, että nyt peliin on puututtava.
Violan ja Olegin asia on kuukausia tai oikeammin jo vuosia ollut ilmeisen lukkiutunut. Tällaiset takalukot eivät tavallisesti avaudu ilman ulkopuolista apua. Pitäisin varteenotettavana vaihtoehtona sitä, että Vantaa kutsuisi pari ulkopuolista asiantuntijaa ja mahdollisesti jonkun Olegia tuntevan "maallikon" selvittämään tätä asiaa. Uskottavuus on valitettavasti mennyt niin yleiseltä edunvalvojalta kuin kaupungin omilta vammaispalveluhenkilöiltä.
Yksityisen hoivayrityksen asia ei ylipäätään ole tällaisten asioiden selvittäminen. Jääviys on ilmiselvää. Onko muuten tämä imatralainen hoitokoti/toimintakeskus jotenkin erikoistunut autismin kirjon/puhevammaisiin asiakkaisiin vai miksi Vantaa sinne saakka sijoittaa asukkaitaan?
Ihmettelen myös, miten tällainen asuntolan tai hoitokodin ja toimintakeskuksen yhdistelmä on voitu hiljan rakentaa (vieläpä RAY-tuella), kun suositus nimenomaan on, etteivät näitä enää pitäisi tehdä.
Olen päätynyt omissa tuumailuissani hyvin samanlaisiin päätelmiin kuin Kristiina. Jos Vantaalla on hivenen verran järkeä, he pestaavat oman organisaationsa ulkopuolelta jonkun/joitain asiantuntijoita selvitystehtävään. Vantaan kyseessä ollen Eteva voisi olla mahdollinen taho.
VastaaPoistaMahtaisiko Olegilla olla joitakuita tuttavia ajalta ennen tätä "vankeutta"? Kristiina viittasi jo Olegia tuntevaan "maallikkoon". Jospa löytyisikin henkilö, jota Oleg ei kokisi uhkaksi ja jonka hän assosioisi isoäitiin.
Milloin yleinen edunvalvoja mahtaa olla menossa selvittämään Olegin tahtoa? Se reissu pitäisi kyllä estää. Jos kyseisen edunvalvojan esimiehellä on edes vähän oikeudentuntoa, hän vaihtaa tehtävään jonkun toisen. Se on käräjäoikeudessa läpihuutojuttu, jos kyse on vain tiettyä tehtävää/aikaa varten määrätystä väliaikaisesta edunvalvojasta. Pitäisikö tässä erilliskysymyksessä vedota suoraan oikeusministeriin?
Roosalle sanoisin, että älä vain ota itseesi vaikka täällä ei heti ilmoittaudu väkeä sisarusryhmään. Ajatuksesi on mitä tärkein. Olen kuitenkin tullut vuosien mittaan näkemään, että kehitysvammaisten monet omaiset ovat aika huonoja lähtemään liikkeelle. Siksi nettiä pidänkin niin hienona vaihtoehtona. Täälläkin on useita sisaruksia, joilla on elämän täydeltä vastuuta.
Pekka mainitsi lakimiesavusta. Se ei tosiaan ole huono vinkki, jos vain on mahdollisuus siihen turvautua. Peli näyttää menevän niin kovaksi, ettei kertaalleen "huostattuja" kehitysvammaisia mistään hinnasta palauteta takaisin omaisille - ei heidän vastuulleen saati heidän hoitoonsa. Kuntapolitiikkaan osallistuvana näissä kertomuksissa alkaa helposti haistaa palaneenkäryä elikkä rahanhajua mutta ei siitä nyt oikein löydy järkiselitystä. Ennemmin uskon, että jossain osassa hallintoa elää jonkinlainen DDR:n henkinen perintö. Se oli kyllä rumasti sanottu.
Moni meistä taitaa nyt jännittää varsin kovasti, miten adressi vaikuttaa Violan ja Olegin asiaan. Siinä sivussa voi kypsytellä seuraavia siirtoja, mutta tällä hetkellä kaikkien meidän pitäisi puhua ihmisiä allekirjoittajiksi vetoomukseen. Kysymys on paljon enemmästä kuin äkkiä katsoen näyttää. Nyt nähdään sekin, onko YK:n vammaissopimuksen vetkuttaminen ollut hyvinkin harkittua.
Ehdotan, että yritetään saada käyntiin haastekampanja. Me alan viranhaltijat emme sitä oikein pysty aloittamaan mutta voisivatko nämä viime vaalien ehdokkaat koota vielä voimansa ja haastaa julkisesti vaikka siellä Facebookryhmässä kukin oman puolueensa kellokkaat niin valtakunnallisesti kuin Vantaalta? Miettikää tätä vakavasti. Määrä on tärkeä, mutta vettoomuksen voimakkuuteen vaikuttaa myös se, ketkä ovat mukana.
Elämä on kyllä niin ihmeellistä ettei sitä pieni ihminen ymmärrä. Joku ehkä muistaa, kun kerroin lapseni, vaikka aikuisen, tapaamiskieltojen ruvenneen yllättävästi purkautumaan. On yritetty aikaisemmin lakimiestä ja kaikkea vaan huonolla menestyksellä.
VastaaPoistaTänään sitten kuulin kaikkein pahimman työntekijän pojasta. Tämä työntekijä on ollut suoraan sanoen kuin itse piru. Poika on vammautunut vaikeasti loppuiäkseen, alkoholilla ja ehkä muillakin aineilla osuutta asiaan. Ei sitä tällaista toivoisi, vaikka miten on paha oma tilanne. Tulee semmoinen olo kuin se nuori poika olisi nyt saanut rangaistuksen kärsittäväkseen. ja sitten taas tulee valtava viha, ettei sekin ammatti-ihminen voinut olla myös ihminen jo ennen kuin elämänkoulu jätti luokalle.
Eikö me rakkaat ystävät voitaisi kaikki elää niin että tuettaisiin toistamme vaikeuksissa eikä lyötäisi lisää. Minun niin tekisi mieli ottaa yhteyttä siihen äitiin ja sanoa hänelle jotain hyvää, mutta en minä osaa, vieraaseen ihmiseen.
Hilma, kirjoituksesi nosti vedet silmiin. Miksi ihmisten tosiaan pitää olla petoja toisille ihmisille ja vielä erityisesti heikommilleen? Itsellä on sellainen lapsenusko, että paha saa palkkansa jo tässä elämässä. Hyvä ei välttämättä näytä saavan. Oletteko ajatelleet tätä?
VastaaPoistaEnkä nyt tarkoita, että sen pojan olisi ollut oikeudenmukaista vammautua. Jotenkin elämä vaan usein osoittaa maanmahtaville oman vallan rajat. Onko kehitysvammaisten pariin tosiaan ajatunut/hakeutunut tavallista vallanhimoisempia ihmisiä? Se on järkky ajatus. "Mustapukuinen" tästä muistaakseni joskus on kirjoittanut. (Missä muuten olet, kuinka voit?)
Kaikki me varmaan seurataan melkein henkeä pidätellen, miten nimiä kertyy adressiin Olegin ja Violan puolesta. Olisiko tarpeen kertoa jossain vähän laajemmin tästä tapauksesta? Me täällä blogissa tunnemme sen aika hyvin, mutta vetoomustekstin perusteella ei ehkä pääse ihan selvyyteen.
Adressin täytyy tietysti olla lyhyt ja asiallinen. Mutta jotenkin kaipaan enemmän tunteisiin vetoavaa tekstiä, sillä tunteitahan tämä asia kuohuttaa, jos sitä vain pysähtyy ajattelemaan. Tunteet on toivottavasti tallessa Vantaan valtuutetuillakin ja etenkin kyky myötätuntoon.
Hilma, vain paria riviä kiireessä. Voin hyvin ymmärtää, miten kuulemasi asia vavahduttaa sinua. Ethän kuitenkaan ala potea syyllisyyttä. Kykysi empatiaan on ihailtava.
VastaaPoistaAjattelen, että tällaisilla tapahtumaketjuilla elämä osoittaa meille valtamme rajojaa. Eivät vastoinkäymiset ole rangaistuksia vaan osa ihmiselämän mysteeriota.
Tämän päivän (2.10.2011) Helsingin Sanomissa oli ajatuksia herättävä artikkeli Ihmisoikeusliiton pääsihteeristä Kristiina Kouroksesta. Onko tätä väylää kokeiltu asioiden eteenpäin viemiseksi? Ihmisoikeuksista ja niiden toteutumisestahan tässä yhteisössä on suurin huoli. Kouroksen viesti oli mielestäni se, että kun ihmettelemme ja kauhistelemme kulttuurisidonnaisia ihmisoikeusloukkauksia (esim. tyttöjen ympärileikkaus), jäävät paljon lähempänä tapahtuvat loukkaukset huomaamatta ja tunnustamatta. Siitä tällä yhteisöllä on mielestäni riittävästi todisteita. Kouros puhuu myös vallasta ja siitä, että hierarkian alemmilla portailla olevien asema on kaikista heikoin. Sehän on nähty.
VastaaPoistaHei ystävät,
VastaaPoistatässä Olegin ja Violan tapaamisasiassa testataan nyt tätä independent living aatteen ja YK:n vammaissopimuksen itsemääräämisoikeutta ja miten vammaisen omaa tahtoa ja mielipidettä selvitetään puolueettomasti, erityisesti kun kyseessä on puhumaton, vain muutamaa merkkiä käyttävä autistinen ihminen, jolla on lisäksi maahanmuuttajataista ja eri äidinkieli.
Kuten Kristiina ja Johtis ovat todenneet, palvelukoti on jäävi selvittämään Olegin tahtoa.
viranomaisedunvalvojalla ei ole ammattitaitoa vaikeavammaisen puhumattoman henkilön tulkkaukseen, joka ei ole edes toiminut Olegin tahdon mukaisesti vaan todennut, ettei ole Olegin edunmukaista tavata isoäitiä.
Kaiken kaikkiaan palvelukodin toiminnanjohtajalla, edunvalvojalla, maistraatilla ehkä myös Vantaan vammaispalvelulla on poleeminen suhde Olegin isoäitiin. Käräjäoikeudessahan todettiin, että toimintakeskuksen toiminnanjohtajan ja isoäidin välit ovat tulehtuneet molemmista osapuolista johtuen.
Tässä testataan myös kuinka paljon valtaa viranomaiasedunvalvoja saa käyttää, jos hänelle on määrätty päämiehen henkilöä koskevat asiat.
Ensimmäiseksi Olegille pitäisi tehdä selväksi, että kaikkien mielestä on hyväksyttyä ja mukavaa, että Oleg pitää yhteyttä isoäitiin.
Olegin hyvin tuntevia ystäviä on Vantaalla ja esim yksi adressin allekirjoittanut ja sitä kommentoinut henkilö on tuntenut Olegin jo 20v.
Edunvalvoja on menossa 5.10 Imatralle selvittämään Olegin tahtoa.
En parhaalla tahdollakana ymmärrä, miten on mahdollista ajaa asiat tällaiseen takalukkoon. Kristiina jo huomautti, että avaajiksi tällaisiin solmuihin tarvitaan ulkopuolista asiantuntijaa. Onhan työpaikkojenkin ongelmia ratkomassa työnohjaajia ja/tai konsultteja.
VastaaPoistaMaistraatilla ja yleisellä edunvalvojalla olisi mielestäni vakavan itsekritiikin paikka. Kun puhumattoman autistin "lukeminen" on monille ammattilaisille ja omaisille ajoittain vielä vuosien ja vuosikymmentenkin kokemuksella vaikeaa, niin miten luultavasti juristikoulutuksen saaneet henkilöt kuvittelevat kunnialla suoriutuvansa tällaisesta kuulemistehtävästä. Tässä on kysymys myös meidän kehitysvamma-alan todellisten ammattilaisten asemasta ja arvostuksesta. Näinkö kevyesti meidät voi sivuuttaa?
Kehitysvammaliitto olisi nähdäkseni oikea taho puuttumaan julkisuudessa menettelyihin, jotka eivät vähimmässäkään määrin täytä lainsäädännön henkeä eivätkä ammattietiikan vaatimuksia. Pidän adressia oikein laadittuna nimenomaan siksi, että se ei ota kantaa itse tapaamisasiaan, jonka pitäisi ratketa henkilön oman tahdon perusteella, vaan menettelyyn, jolla asianomaisen tahto selvitetään. Jos on hiemankin enemmän ollut tekemisissä kehitysvammaisten ihmisten kanssa, tietää kyllä, miten he pystyvät ilmaisemaan toiveensa juuri tällaisissa tunnetason kysymyksissä.
Kiitokset niille, jotka ovat nostaneet asian esille! Kehitysvammaisten kuulemisessa on muuallakin toivomisen sijaa. Lukemalla vaikkapa selkokielisen version YK:n vammaissopimuksesta luulisi jokaisen virkamiehen, lakimiestenkin, ymmärtävän asian ytimen.
Mitä sellaista pahaa Violan muuten katsotaan tehneen, ettei hänen tapaamisensa katsota olevan lapsenlapsen edun mukaista?
Kristiina ja Johtis,
VastaaPoistakäytin oman käden oikeutta, tosin keskusteltuani Anjan kanssa ja siteerasin teidän kirjoituksia mukaellen jaatispostissa alustuksena, miten vaikeavammaisen puhumattoman henkilön omaa mielipidettä pitäisi selvittää.
Anteeksi kovasti, jos olen toiminut epäasiallisesti. teidän kirjoitukset olivat niin hyviä esimerkkejä.
Lähetin Kynnykseen ja Ihmisoikeusliittoon (kiitos Tiinatei vinkistä) haasteen adressiin osallistumisesta, Kynnyksen Kalle Könkkölä vastasi että totta kai tullaan mukaan. Ihmisoikeusliitosta lähetettiin terveisiä Violalle ja toivotettiin voimia.
Imatralainen yksityinen toimintakeskus on laajentamassa, paikallislehden mukaan, jolloin asukkaita olisi 20?, joku suunnitelma oli myös muistisairaiden palvelutalon perustamisesta, joten selvä asumiskeskittymä tulossa, ehkä yksityisten ei tarvitse noudattaa kehitysvamma-alan asumisen neuvottelukunnan laatimia asumisen laatukriteereitä.
THL järjestää 25.10 asumisen uusi reformi-kehitysvammaisten kansalaisten asumispalvelut 2011-2015, hyvä ohjelma, ilmoittauduin jo.
Imatralainen toimintakeskus ei ainakaan alussa ollut erikoistunut autismiin, Viola yritti saada Vantaata siirtämään Oleg Imatralla avattuun autisteille tarkoitettuun Villa Kareliaan. Diapam kyselyistä ja tästä toimintakeskuksen johto suuttui ja välittömästi lähti vaatimus Vantaan maistraatille Violan edunvalvojuuden purkamiseksi, 28.8.2009 Vantaan käräjäoikeus määräsi Olegille viranomaisedunvalvojan, jolle tehtäväksi Olegin hoidosta, hoitopaikasta, asumisesta ja taloudellisista asioista päättäminen eli siis täydellinen holhous.
Käräjätuomari kuitenkin totesi, että Violalle jää omaisen oikeudet, voi tavata Olegia riittävän usein ja voi Olegin omaisena valvoa, että Olegin tahto välittyy tarvittaessa viranomaisedunvalvojalle.
Tätä käräjätuomarin ohjetta ei ole noudatettu
Tiinatei, luin sen saman artikkelin. Ihmisoikeusliitonpääsihteeri on minusta myös televisiossa esiintynyt joskus hyvin fiksusti. Tällainen henkilö kannattaisi tosiaan värvätä mukaan. Onko kenelläkään yhteyksiä sinne päin?
VastaaPoistaTämä tuntuu niin valtavan pahalta. Eikö ihmisillä, jotka käyttävät valtaansa näin väärin, ole itsellä lainkaan kokemusta, miten hieno voi olla isovanhempien ja lastenlasten suhde? Saati sitten, kun vanhempia ei ole.
VastaaPoistaEikö Olegia siis ole nähnyt aikoihin kukaan ihminen hänen aiemmasta elämästään? Onhan se aivan kauheaa. Onko hän siis ilmaissut viranomaisten mukaan, ettei tahdo tavata ketään muutakaan?
Hilman kertoma tapaus on järkyttävä. Mutta pidä Hilma hyvä nyt ensisijaisesti huolta itsestäsi ja rakkaistasi. Lapsesi tarvitsee sinua etenkin, jos kerran on edessä sellainen haaste kuin lääkevieroitus. Ja tietysti muutenkin me tarvitsemme toinen toisiamme.
Rukoilen tänä iltana Violan ja Olegin sekä kaikkien teidän blogiystävien puolesta. Erityisesti haluan muistaa uusia ystäviämme Maritaa ja Roosaa.