 |
| Naistenviikko - mosaiikkityö 7/2011. |
Omat mausteensa keskusteluun tuo sosiaalinen media. Syrjintätapaukset ja väärinkäytökset saa entistä helpommin toisten ihmisten tietoon, vaikka valtamedia ei niihin tarttuisikaan.
Sosiaalisen median voimasta ja myös riskeistä on esimerkkinä viime kevään Samu luokkaretkelle -liike. Kun Samu ei päässyt samalle retkelle luokkatovereittensa kanssa, hänelle järjestyi julkisuuden ansiosta korvaava retki. Menestystarinaa valitettavasti himmentää se, että netin roskakuskit lähettelivät haistattelujaan ja uhkailujaan Samun oppilaitokseen.
Siinähän kyttäätte
Pirkko antoi muutama päivä sitten kommentissaan vihjeen uudesta riskistä. Olen kuullut muiltakin suunnilta huhuja siitä, että jotkut viranomaiset kyttäävät omaisten nettikirjoittelua ja vetävät sen sitten tiukan paikan tullen esiin syyttäen yksityisyydensuojan loukkauksista.
Uhka on tietysti otettava todesta, mutta sen edessä ei saa lannistua. On päinvastoin ryhdyttävä aktiiviseen rajankäyntiin. Meillä on oikeus tietää, mikä Suomessa asetetaan etusijalle:
- Onko tärkeämpää, että ihmisoikeuksia kunnioitetaan, vaiko se, että kukaan ei saa tietää toisten asioista mitään?
- Mitä virkaa on yksityisyydellä, jonka 'suojissa' ihminen joutuu kärsimään henkistä tai fyysistä väkivaltaa?
Vääryydentekijät ovat aina viihtyneet pimeässä. Päivänvalossa heillä ei ole samanlaisia menestymisen mahdollisuuksia.
Huostaus leviää?
Lasten ja etenkin vammaisten lasten huostaanottoa on jo pitkään verhonnut epämääräinen hämärä. Vanhemmat on helppo syyllistää; joskus siihen on aihettakin. Samaan sumuun hukkuvat sitten tapaukset, joissa kunta esimerkiksi ei ole tahtonut kustantaa autismin kirjon lapsille lakisääteistä kuntoutusta. Pakkohuostaanotto on tullut halvemmaksi.
Eräänlaista huostausta edustaa myös aikuisille kehitysvammaisille määrätty viranomaisedunvalvonta laajoin valtuuksin. Se merkitsee pahimmillaan, että omaisilla ei ole enää mitään sanomista läheisensä asioihin - ei edes oikeutta saada tietoa tämän voinnista tai elämästä. Juuri tässä suossa on kaksi vuotta rämpinyt Viola Heistonen.
Eräänä päivänä selviää, millaista valehtelua, vääristelyä ja laittomuutta Violan ja Olegin tapaukseen liittyy. Silloin pitäisi nostaa esiin kaikkien niiden päättäjien ja viranomaisten nimet, jotka ovat ohittaneet asian vaieten ja jättäneet Violan ja Olegin puolesta esitetyt vetoomukset omaan arvoonsa. Siitä tulisi komea lista! Vai onko lopultakin niin, että tällainen kostonhimoinen uhkailu vai pitkittää Violan ja Olegin piinaa?
Mitä tiukemmalla julkinen talous menee, sitä suurempi riski on, että ihmisoikeuksia loukkaavat 'säästötoimet' yleistyvät.
Leppävirralta kantautui kesällä tietoa, että yli 90-vuotias vanhus oli viety poliisisaattueessa pois omaisensa luota. Onko huostaus siis leviämässä myös vanhustenhuoltoon?
Omaisia ei kuunnella
Professori Sirkka-Liisa Kivelä on tehnyt mittavan työn vanhusten aseman parantamiseksi. Hän nosti akateemisella arvovallallaan ja vakuuttavalla esiintymisellään esiin ylilääkityksen ongelmat. Häntä on paljolti kiittäminen siitä, että vanhustenhoidon epäkohdat yleensä on kelpuutettu julkisen keskustelun asialistalle.
Nyt Kivelä on julkaissut yhdessä tohtori Sari Vaapion kanssa kirjan Vanhana tänään. Se perustuu Suomen Senioriliikkeen tekemään kyselyyn.
Kaikissa kirjeissä moitittiin valtuustoja, luottamushenkilöitä, johtajia ja henkilökuntaakin, Kivelä kertoo Iltalehden mukaan.
"Kun vanhuksen omaiset yrittävät saada aikaan muutoksia hoitoon, heitä ei kuunnella."Kuin vahvistuksena kirjauutisille kuulin tarinan tosielämästä. Ystäväni pitää yhdessä lähisukulaistensa kanssa huolta kahdesta muistisairaasta, mutta vielä kotona asuvasta vanhuksesta. Helppoa ei ole, mutta jotenkin on toistaiseksi pärjätty.
Nyt matkaan on ilmestynyt taas uusi mutka. Kummallakin vanhuksella on ollut vihko, jonka avulla omaiset ja kotipalvelu ovat pitäneet yhteyttä arjen asioista. Äskettäin vihkot on poistettu. Perustelu on mikäpä muu kuin yksityisyydensuoja!
Kauanko tämä keskiaikainen pimeys saa jatkua?
Sirkka-Liisa Kivelä on tosiaan tehnyt hienon työn nostaessaan vanhushuollon ankeutta esiin. Kuka pystyisi samaan kehitysvammaisten kohdalla? Onko tällä alalla oikeastaan olemassakaan vahvoja vaikuttajia, jotka pysyisi herättämään laajaa kiinnostusta ja arvonantoa niin kuin Kivelä on tehnyt?
VastaaPoistaSirkka-Liisa Kivelän haastatteluista viime viikolla tuli mieleen, miten onnellista oli, ettei oman äidin tarvinnut olla pitkään hoitokodissa. Se oli hyvä paikka, mutta "laitos" kuitenkin.
VastaaPoistaOn niin totta, ettei omaisia kuunnella eikä kuunnella myöskään vammaista itseään. Sisareni asumisasiassa saatiin jo välillä sovittu uudesta ratkaisusta, mutta sen toteutumista odotellessa on taas ilmennyt, että henkilökunta nykyisessä paikassa on yrittänyt taivutella häntä muuttamaan mieltään ja jäämään.
Voitteko kuvitella, että häntä on lahjottu jopa ruualla! On tilattu pitsaa ja haettu hampurilaista. Onneksi hän on aika itsepintainen tässä asiassa. Mutta on hävytöntä, edes yrittää puhua kehitysvammaista henkilöä ympäri. Eikö Suomessa pitänyt olla jokaisella oikeus valita asuinpaikkansa?
Todella surullisia ne tarinat vanhusten elämästä. Missä vika on, että omaisia ei kuunnella? Milloin muutos on tapahtunut vai onko aina ollut sama juttu?
VastaaPoistaJustus, et taida vielä olla kartalla kehitysvammaisiin käytettävistä otteista. Lahjonta, uhkailu, kiristys... arkipäivää.
En voi olla ihmettelemättä henkilöstön suhtautumista omaisiin, vaikka jotenkin sen taustoja ymmärrän. Kova henkilöstö- ja muu resurssipula teettävät ihmisillä kaikenlaista vähemmän toivottavaa. Myös siinä tilanteissa pitäisi kuitenkin tunnistaa, mikä on vastapuoli ja mikä "myötäpuoli".
VastaaPoistaOmaiset ovat sosiaalialalla henkilöstön parhaita tukijoita, jos asiat vain tahtoo nähdä oikein. Sanon näin siitä huolimatta, että teidän omaisissa olevan joskus aika hankalia henkilöitä kuten missä tahansa ihmisryhmässä on. Jossain osassa terveyden- tai ennemminkin sairaanhoitoa ei tarvita hetkittäin ketäin jalkoihin pyörimään, jos ihmishenki on sekunneista ja milleistä kiinni. Pitkäaikaissairaiden ja monien toipilaidenkin kohdalla tilanne on taas toinen, sillä omaiset voivat pelkällä läsnäolollaan helpottaa potilaan oloa.
Sosiaalipuolella täytyisi olla aivan erityisen vahvat perustelut, jos omaisia ryhditään sysimään etäämmälle jonkun asiakkaan elämästä. On niitäkin tapauksia (huumeita, väkivalta jne.). Pienten vikojen ja heikkouksien vuoksi en silti omaisia syrjäyttäisi. Ei henkilöstö itsekään koostu täydellisistä ja täysin nuhteettomista ihmisistä. Huostaanotot, laajat edunvalvontavaltuudet yms. ovat tietenkin äärimmäisiä toimia. Ei sellaisia päätöksiä sovi ruveta tekemään liukuhihnalta. Ja missään nimessä noita toimintamalleja ei ole tarkoitettu rangaistuksiksi vaan poikkeustapauksissa ihmisen turvaksi. Sanottakoon suoraan, että heikko on ihmisen tilanne jos viranomainen on ainoa omainen.
Voi Justus hyvä, onko sinun siskosi kohdalla nyt menossa tämä sama arvovaltakiista, josta yhä useammin kuulee? Jos me muut kyllästymme nykyiseen asuinpaikkaamme, voimme muitta mutkitta ruveta puuhaamaan muuttoa. Harvaa kai käydään pitsalla taikka hampurilaisella lahjomaan puhumattakaan kalliimmista herkuista. Jos ruvettaisiin, se saattaisi epävarman ihmisen kohdalla synnyttää ikäviä syyllisyydentuntoja ja vastaavia. Ei toista saa suostutella hyvällä eikä pahalla silloin, kun hän itse haluaa ratkoa elämänsä suuria kysymyksiä. Parisuhteissakin on nähty, että toistuva ympäripuhuminen ja sitä seuraava pettymys eivät suinkaan paranna suhdetta vaan tekevät siitä lopullisesti helvetin.
Otapa Justus nyt jämerä ote! Sano, että sisaresi päättää yhdessä omaisten kanssa asuinpaikastaan eikä siihen sovi sivullisten sotkeutua. Jos suora puhe ei auta, valita ensin esimiehelle ja siitä tarpeen mukaan eteenpäin. Minua harva asia inhottaa niin kuin se miten kehitysvammaisia manipuloidaan. Olen varmaan ennenkin sanonut täällä, että jokaisen ammatti-ihmisen pitää osata varoa itsessään taipumusta tuollaiseen vallankäyttöön. Siihen on vaara syyllistyä ihan huomaamatta ensin pienissä ja sitten vähitellen suuremmissa asioissa.
Pekka kysyi, onko kehitysvamma-alalla ketään samanlaista vahvaa vaikuttajaa kuin Sirkka-Liisa Kivelä vanhustenhoidon alalla. Lyhyt vastaus on, että ei ole, ainakaan enää. Samaa tasapäistä "asiantuntijajoukkoa" me olemme. Viihdymme omissa piireissämme ja seminaareissamme. "Anonyymi" täällä aivan oikein kritisoi sitä, että korkea hinta estää omaisia pääsemästä tilaisuuksiin, joissa alan asioista puhutaan. Kun omaiset puuttuvat, jää puuttumaan myös suuri osa alan todellisesta asiantuntemuksesta.
Kiitos Johtis taas kerran, että puolustat omaisia. Tarpeen tullen lainaan tätä: "heikko on ihmisen tilanne jos viranomainen on ainoa omainen".
VastaaPoistaJustukselle tsemppiä! Kannattaa toimia niin kuin Johtis neuvoo. Alhaista touhua tuollainen pitsalahjonta!!
Justus, nyt tiukka linja siinä siskon asiassa! Yritä jättää tunteet narikkaan ja ottaa kylmänrauhallinen asenne. Tietysti on sopimatonta henkilökunnan mennä lahjomaan kehitysvammaista ruokatarjoiluilla. Omastakin kokemuksesta tiedän, mitä on olla ajoittain perso hampurilaisille. Vaimo siitä ei yhtään tykkää, että minä niitä syön enkä usein syökään. Mutta ymmärrän, että jos maku on mieleen, sellaisella saa kehitysvammaista ihmistä pyöriteltyä.
VastaaPoistaMitä tämmöiseen toimintaan mahtaa lakipykälät sanoa? Johtis kirjoitti hyvin, ettei meitä muitakaan ruveta lahjomaan sapuskalla, jos päätetään muuttaa muualle asumaan. Monasti tullut mieleen, että millaista lahjontaa on mahdettu siihen Violan lapsenlapseen soveltaa. On tämä julmaa touhua.
Älä veli Justus nyt katso sormien läpi vaan ilmoita todistajan läsnäollessa, että nyt loppui se epäterveellisen ruuan kantaminen siskolle. Eikös Englannissa otettu huostaan koko lapsikatras liikalihavuuden takia. Anna niiden hoitajien tietää, että sinä tiedät kuvion. Mutta minä olisin sinuna kuin en ymmärtäisi koko touhun tarkoitusta. Pääasia, että pysyt lujana. Ja sisko myös. Onhan sinulla onneksi vaimo tukena näissä asioissa.
Mikä vammaisyhdistys lähtisi kokoamaan senioriliikkein tavoin vammaisten kaltoinkohtelutapauksia, kuten me keräsimme harmaanhoivan tapauksia. Tukiliittoa pikkupalot eivät kiinnosta. Miten olisi Kynnys/Vike, joka on aloittamassa asumispalveluiden arviointia, meidän harmaan hoivan tapaukset vaikkakin nimettöminä voisivat olla yksi lähtökohta.
VastaaPoistaViolan ja vammaisen lapsenlapsen kaltoinkohtelun on ohittanut fariseusten lauma, samarialaisia ei vain löydy (ei etenkään kirkkojen piiristä)
Retsi kyselit Violan kotipaikkakuntaa (lapsenlapsi asuu ½ km päässä palvelukodissa), Imatrahan se on, jossa tällä hetkellä ihmetellään venäläisten omistamiin kiinteistöihin jo yli 10 tapahtunutta murtoa ja sotkemista, puhuvat rikoksista kansanryhmää kohtaan?
Muistattehan perjantaina klo 14.30 eduskuntatalon edessä mielenosoitus vammaisten palkkatyön sekä ihmisoikeuksien puolesta. Olemme Ihmisoikeudet vammaisten arkeen edustajina myös mukana luovuttamassa adressia peruspalveluministerille.
Omin plakaatein mukaan!
Kiitos tuesta, ystävät! Vaimoni ohjeet ovat hyvin samansuuntaisia eli että nyt pitää olla tiukkana. Minulla on taipumus jäädä moralisoimaan ja murehtimaan, kun pitäisi vain toimia sisaren parhaaksi. Loppujen lopuksi tämä vastuu hänestä on minulle aika uutta.
VastaaPoistaMielenosoitukseen ei meiltä asti pysty lähtemään, mutta tsemppiä teille, jotka menette paikalle!
On niin mahdoton ymmärtää, miten virkamiesten ajatukset kulkevat näissä pakkohuostaanotoissa (laajassa merkityksessä). Miksi vanhus pitää elämän loppusuoralla erottaa rakkaistaan? Tai vammainen omaisistaan, jotka tuovat hänelle turvallisuudentunnetta? Autistilapsia koskevat kertomukset ovat kaikkein järkyttävimpiä esimerkkejä yhteiskuntamme kovuudesta. Vain eurot merkitsevät jotakin.
VastaaPoistaMihin julkinen valta pyrkii? Onko tässä jokin yhteinen linja vaiko vain yksittäisten ihmisten sairasta määräilynhalua?
Tiedän kysyväni liikaa, mutta se jotenkin helpottaa, kun näkee nuo kysymykset tuossa ruudulla kirjoitettuna. Mieleen nousee sellaista ihmeellistä häpeää ja syyllisyyttä, kun näitä tapauksia miettii. Ei Violan kohtalo ole meidän vikamme, mutta jotenkin on kauheaa, että emme saa mitenkään autetuksi häntä. Tässä vain kuukaudesta toiseen kauhistellaan.
Johtis, tahtoisin erityisesti kiittää kommentistasi tähän tärkeään kirjoitukseen. Jälleen huomaa, miten vahva ja terve kutsumustietoisuus sinulla on. Olen ehkä hiukan kateellinenkin, koska käytin niin suuren osan omasta virkaurastani yksilönvapauden vastaiseen toimintaan. Mutta tein valintani silloin itse, ja olisin voinut tehdä oikeamman valinnan.
VastaaPoistaOn tärkeää havaita, että täydellisen holhouksen mentaliteettia näkyy muuallakin kuin kehitysvammaisiin suhtautumisessa. Vanhusten asema Suomessa on todella häpeällinen. Epäilen kuitenkin, etteivät nuoret ministerimme ymmärrä edes hävetä. Jonkun olisi tärkeää tutkia, mistä tämä mentaliteetti kumpuaa. Saisiko sitä jotenkin tarjottua edes opinnäytetyön aiheeksi?
Kuka tuntisi Ruotsin nykytilannetta? Siellä on tunnetusti ollut joskus nähtävissä hyvinvointivaltion liioittelua, mutta ei kai tällaista yksilöiden kaappaamista yhteiskunnan haltuun? Minulla on sama käsitys kuin mihin Pekka viittasi. Euroopassa ei käytetä mielivaltaisia pakkokeinoja kehitysvammaisiin ja heidän läheisiinsä lainkaan samaan tyyliin kuin Suomessa yhä ja ilmeisesti jopa enenevässä määrin on mahdollista käyttää.
Itse olin aikanani kehitysvammaisten ja etenkin heidän omaistensa kimpussa. Tämä johtui (niin sen nyt ymmärrän) paitsi kyseisen ryhmän vähäisistä henkisistä voimista puolustautua, myöskin siitä, että omaiset osoittivat usein niin avointa ja vilpitöntä rakkautta kehitysvammaisia henkilöitä kohtaan. Sellaista ei sosiaalisesti ja psyykkisestikin sairas ihminen voi sietää. Narsistiseksi persoonallisuushäiriöksi sairautta nykyisin kutsutaan, mutta olisiko vanha psykopaatti-nimitys kuvaavampi?
Tämä on nyt aika sekava kommentti, yösydännä kirjoitettu. Minua ahdistaa yhä, kun tulee puhe kehitysvammaisten joutumisesta viranomaisedunvalvojen yksinvallan alle ja erottamisesta omaisistaan. Ettehän muuten kuvittele, että autistilasten pakkohuostaanotot olisivat aivan uusi ilmiö? Sitä on ollut "liikkeellä" jo joitain vuosia. Satun tietämään varmasti.
Minulla ei ole mitään vanhuksia vastaan enkä hyväksy heidän huonoa hoitoaan. Silti joskus loukkaa, että heistä tulee asiaa joka tuutista mutta vammaisista ei juuri mitään. Kehitysvammaiset ei voi itse rakentaa itselleen turvattua vanhuutta eikä ole turvaa myöskään lapsuuden jälkeen, jos omaiset työnnetään kylmästi sivuun.
VastaaPoistaOn välillä niin toivoton olo.
Mustapukuinen, kun et ystävä hyvä syyttäisi itseäsi niin ankarasti menneistä. Et sinä ole luonut sairasta järjestelmää.
VastaaPoistaMe muut emme sinua tuomitse. Olet tehnyt tässä yhteisössä rehellisyydelläsi suuriarvoisen työn ja pelkästään sillä hyvittänyt vanhoja asioita. Esim. minä, vaikka olen vuosia katsonut kehitysvammapalveluja sisältä päin, olen sinun ansiostasi oivaltanut, mikä on näiden kipeiden ihmisoikeusongelmien ydin.
Pitäisi paljon nykyistä tarkemmin varmistaa, ettei kehitysvammaisten henkilöiden asioista pystyisi päättämään kukaan mielenterveydeltään häiriintynyt ihminen. Sairas vallankäyttö on tosiaan sairautta. Narisistinen persoonallisuushäiriö ei mitenkään sovi yhteen esim. viranomaisedunvalvojan vastuun kanssa.
Meillä on nyt vaihteeksi parempia uutisia. Henkilö vaihtui vammaispalveluissa ja nyt tyttö saadaan siirrettyä uuteen paikkaan. Kuin ihmeen tavalla yhtäkkiä vain oltiin kuin ei ikinä olisi tapaamisia kiellettykään. En uskalla enempää enkä tarkemmin kertoa.
VastaaPoistaPerjantan mielenosoituksessa eduskuntatalon edessä vammaisten palkkatyön puolesta oli mukana pieni, mutta sitäkin innostuneempi Me itse-yhdistyksen ryhmä Hyvinkäältä ja meitä omaisia ja tukijoita kymmenkunta.
VastaaPoistaHyvinkään tukiyhdityksen pj ja adressin puuhanainen Pirkitta Hyvönen luovutti edressin (2000 nimeä), jonka otti vastaan peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson, joka lupasi, että tämän hallituskauden aikana vammaisten työn palkkaukseen puututaan ja kutsui porukan eduskuntaan vierailulle.
Kansanedustajia oli mukana kymmenkunta, Anneli Kiljusen tunnistin, KD, vihreiden ja perussuomalaisten edustajia ainakin.
Ihmisoikeudet vammaisten arkeen lehdistötiedotteen esteettömästä valitustiestä luovutun edustajille. Guzenina lupasi hallituksen tällä kaudella toteuttavan peräämäni YK:n vammaissopimuksen, vammaisten yhteisen erityislain ja itsemääräämisoikeuden rajoitusten uudelleen säätelyn.
Seuraamme ministerin lupausten toteutumista.
Hilma onnittelut, ihmeitäkin voi tapahtua, antaa meille uskoa taistelun jatkamiseen.
Mustapukuinen, kiitos puit sanoiksi sen mikä varmaan monia viranomaisia erityisesti ärsyttää: meidän aikuisten vammaisten omaisten syvä kiintymys ja pyyteetön rakkaus vammaisia lapsiamme kohtaan, joiden puolesta taistelemme usein tiikerin raivolla.
Vammaisten pienten lasten äitien leijonaemojen taistelu vielä hyväksytään, mutta aikuisen vammaisen lapsen rakastaminen koetaan kiusalliseksi jopa vaaralliseksi vammaiselle. Ainakaan muihin omaisiin, isovanhempiin ja sisaruksiin vammaisella ei saisi olla läheisiä välejä.
Työntekijät tulevat ja menevät, mutta omaisten rakkaus ja välittäminen säilyy, sitä pitäisi tukea ja arvostaa.