 |
| Veispukki 1 - akryylimaalaus 8/2011. |
Kysymys on siitä, kenellä on voimavaroja määritellä henkilökohtaisen avun sisältö ja toteutustapa, kenellä taas ei. Samasta asiasta on väännetty kättä kunnassa jos toisessa. - ja jo hallinto-oikeuksissa asti.
Kattava ja selkeä selostus henkilökohtaisesta avusta löytyy esimerkiksi Kynnys ry:n verkkopalvelusta.
Ilman juristikoulutusta on mahdotonta sanoa, riittävätkö KHO:n nyt antamat päätökset yhtenäistämään kuntien ja hallinto-oikeuksien tulkintoja. Kuntien 'säästökulttuurin' tietäen pelkään, että lakia luetaan yhä kaikkein vaikeimmin vammaisten tappioksi.
Periaatteellisesti
merkittävää
Suuria toiveita herättää varmasti KHO:n vuosikirjapäätös, jossa on laajasti selostettu tapausta ja ratkaisun perusteluja. Sen alussa on seuraava tiivistelmä:
"Vaikeasti kehitysvammainen mies, joka asui kehitysvammaisten asumisyksikössä, oli hakenut henkilökohtaista apua asumisyksikön ulkopuolisiin toimiin. Hän pystyi ymmärryskykynsä rajoissa muodostamaan mielipiteensä ja ilmaisemaan eri tavoin kantansa arjen tilanteisiin, harrastuksiin ja asiointiin liittyvissä tehtävissä, kun mielipide kosketti konkreettisia hänelle tuttuja asioita. Hakemusta ei voitu hylätä sillä perusteella, että henkilöllä ei ollut voimavaroja määritellä tarvitsemansa henkilökohtaisen avun sisältöä ja toteutustapaa. Asia palautettiin lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi."Jokaisen, jonka lähipiirissä henkilökohtaisen avun tarve on ajankohtainen, kannattaa lukea koko pitkä teksti - ja pistää mahdollinen asianajajakin lukemaan. Tässä vain pieni sitaatti kohdasta A:n kyky ilmaista avun sisältö ja toteutustapa:
"Puheterapeutin mukaan A:n puhe on vieraallekin ymmärrettävää. Hän käyttää muutaman sanan ilmauksia, joiden rakenteissa hän käyttää fraaseja. Hän kertoo pyydettäessä kuvasta parilla sanalla. A:n kyvyssä ilmaista itseään on paikka- ja tilannekohtaisia eroja. A kykenee äitinsä mukaan ilmaisemaan oman tahtonsa kuvin ja sanoin sekä osoittamisen ja eleiden avulla."Vuosikirjapäätöksellä on suomalaisessa lainkäytössä pitkät perinteet. Korkein hallinto-oikeus on vuodesta 1918 lähtien julkaissut vuosikirjassaan ratkaisuselosteet periaatteellisesti merkittävimmistä päätöksistään. Vuosikirjaan valitaan nimenomaan ne päätökset, joilla on merkitystä lain soveltamiselle muissa samanlaisissa tapauksissa tai joilla on muutoin yleistä merkitystä.
Ilmeet ja eleet
eivät riittäneet
Maallikosta tuntuu oudolta, että samaan aikaan KHO julkisti toisen ratkaisunsa, joka vaikuttaa olevan ristiriidassa edellä mainitun vuosikirjapäätöksen kanssa. Mahtaako samanaikaiseen julkistukseen sisältyä jokin piiloviesti, jota muiden kuin lainoppineiden ei ole tarkoituskaan ymmärtää?
Toisesta tapauksesta on KHO:n sivuilla vain lyhyt ratkaisuselostus:
"Vaikeasti kehitysvammaiselle henkilölle oli haettu henkilökohtaista apua harrastus- ja virkistystoimintaan osallistumisen turvaamiseksi. Vammaisuudestaan huolimatta henkilö pystyi ilmein ja elein ilmaisemaan, miten paljon hän nauttii eri tilaisuuksiin osallistumisesta. Hän pystyi myös käytöksellään osoittamaan, mikäli toimet olivat hänen tahtonsa vastaisia.
Henkilökohtainen apu on tarkoitettu tukemaan vaikeavammaisen henkilön omia valintoja ja itsenäistä elämää. Sen luonteeseen kuuluu, että avustettava kykenee itse määrittelemään tarvitsemansa avun sisällön ja toteuttamistavan. Tämä tarkoittaa sitä, että avun tarpeen määrittelyn ei tule perustua täysin toisen henkilön esittämiin näkemyksiin.
Vaikeavammainen henkilö kykeni ilmaisemaan tunteitaan ilmein ja elein, mutta hän ei itse kyennyt ottamaan kantaa avuntarpeisiinsa ja niihin vastaamisen tapoihin. Tämän vuoksi hakemus henkilökohtaisen avun saamiseksi oli voitu hylätä."Parasta, kun en ota kantaa yksittäistapaukseen. Tulee edes tämän yhden kerran noudatettua parempien kehitysvammapiirien etikettiä.
Vain sanoillako
on merkitystä?
Tiedän, että samoja rivejä lukevat tänä viikonloppuna monen kehitys- ja/tai puhevammaisen ihmisen läheiset.
- Onko KHO:lle todella aivan vierasta, että inhimillisessä viestinnässä muiden kuin sanojen - esimerkiksi ilmeiden, eleiden ja äänenpainojen - merkityksen on jo kauan tiedetty olevan suurempi kuin sanojen?
Puhumattomallakin on muuten äänenpainoja, joilla ilmaista mielipiteitä ja tunteita - ilmeistä ja eleistä puhumattakaan.
Juristi, jonka nimi
kannattaa muistaa
Jutussa, jota vuosikirjapäätös koskee, toimi oikeudenkäyntiavustajana varatuomari Mirva Salonen. Hän muistuttaa omilla nettisivuillaan, miten tärkeää on, että henkilökohtaista apua haettaessa on
- ajantasainen palvelusuunnitelma
- selkeä lääkärinlausunto henkilön toimintakyvystä, kommunikaatiosta ja kyvystä muodostaa ja ilmaista omia mielipiteitä.
Tarkoitukseni ei ole missään nimessä ilkeillä Mirva Saloselle. Hänestä saattaisi päinvastoin olla suurta apua monen kehitysvammaisen oikeustaistelussa, kun Jukka Kumpuvuoren ideoima 'juristikeskuskaan' ei vielä ole toiminnassa.
Varatuomarin tekstiä lukiessani jäin ensin ihmettelemään hänen harvinaisen hyvää asennettaan. Eikö tunnukin, että arvot ovat kohdallaan:
"Hienoa, että valittajalla on ollut rinnallaan sisukas äiti, joka ei myöskään hyväksynyt viranhaltijan, lautakunnan eikä hallinto-oikeuden kielteisiä päätöksiä. Kehitysvammaiset niin kuin muutkin vammaiset ja pitkäaikaissairaat henkilöt tarvitsevat läheistensä apua näissä valituksiin liittyvissä niin kuin monissa muissakin asioissa. Tässä korostuu myös lakimiehen antama apu, sillä valittaminen voi olla muutenkin raskaassa tilanteessa aivan liikaa.Onneksi netissä ei tarvitse jäädä uteliaisuuden kiusaamaksi. Vastaus ihmettelyyni oli vain yhden klikkauksen takana: leijonaemohan se siinä kirjoitti! Muutkin meriitit ovat mielenkiintoisia.
Todella ikävää on todeta se, että oikeutta on kuitenkin tässäkin tapauksessa käyty yhteensä kohta kaksi vuotta. Valitusjärjestelmä kaipaisi mielestäni isoa muutosta. Käsittelyajat tulisi saada huomattavasti lyhyemmiksi. Käytännössä lautakuntavaihe on valittajan kannalta aikaavievä ja turha, sillä lautakunta harvoin muuttaa viranhaltijoiden päätöksiä. Katsotaan mitä nyt käy, kun asiaan on tullut jo KHO:n kanta. Joko kyseinen henkilö saisi jo tarvitsemaansa henkilökohtaista apua?"
Kun toisesta tapauksesta on laaja vuosikirjapäätös ja toisesta vain lyhyt yhteenveto, niitä on vaikea verrata. Ilmeistä kuitenkin on, että henkilöllä, jota vuosikirjapäätös koskee, on jonkin verran vahvemmat kommunikaatiovalmiudet, tarkoitan siis sanallisesti.
VastaaPoistaTulkitsisin näiden ratkaisujen kokonaisuutta siten, että KHO on nyt vuosikirjapäätöksellään pyrkinyt suitsimaan kohtuuttoman kirjavia käytäntöjä. Toisen päätöksen kautta on kuitenkin otettu selkeästi myös se kanta, että KHO:n mielestä kaikkien vaikeavammaisilla ei ole voimavaroja määrittää henkilökohtaisen avun tarvetta ja sisältöä.
Aika julmalta tuntuu tiivistelmä siitä päätöksestä, jolla toinen valitus on hylätty:
"Vammaisuudestaan huolimatta henkilö pystyi ilmein ja elein ilmaisemaan, miten paljon hän nauttii eri tilaisuuksiin osallistumisesta. Hän pystyi myös käytöksellään osoittamaan, mikäli toimet olivat hänen tahtonsa vastaisia."
"Vaikeavammainen henkilö kykeni ilmaisemaan tunteitaan ilmein ja elein, mutta hän ei itse kyennyt ottamaan kantaa avuntarpeisiinsa ja niihin vastaamisen tapoihin. Tämän vuoksi hakemus henkilökohtaisen avun saamiseksi oli voitu hylätä."
Tulee mieleen, että ehkä kaikkia asioita vaikeasti vammaisten kanssa ei pitäisi edes yrittää selvittää nopeasti, tyylin tunnin kokous ja sillä selvä. Vaikkapa parin viikon kokeilujakso nähtävästi olisi näyttänyt toteen, olisiko henkilö pystynyt käytännössä määrittämään henkilökohtaisen avun tarpeen ja sisällön.
Nyt kannattaisi todella syventyä non-verbaalisen kommunikaation painoarvoon. Anjan vertaus viittomakieleen on osuva.Löysin Wikipediasta artikkelin kielipolitiikasta ja siitä pohdintaa, miten käsitys kielestä laajenee.(http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_kielipolitiikka#Viittomakieli_ja_muu_puhetta_korvaava_viestint.C3.A4)
Kommunikoinnin ongelmat eivät liity vain henkilökohtaiseen apuun vaan myös vaikkapa laajaan edunvalvontaan. Jos kommunikointi ei suju tavanomaisin menetelmin, henkilö on helppo leimata mitään ymmärtämättömäksi.
Tulkitsisin KHO:n ottaneen nyt kantaa vaikeavammaisten henkilökohtaisen avun laajentamisen puolesta, mutta toisella päätöksellään vähätelleen muuta kuin sanallista kommunikaatiota. Veikkaan, että jälkimmäinen on monen vallantäyteisin viranomaisen mieleen.
Tämä on erittäin tärkeä asia. Syventykää siihen. Ja ystävät, pitäkäämme yhtä!
Onko se oikein, ettei tavallisella ihmisellä ole pienintä mahdollisuutta ymmärtää mitä laki tarkoittaa? Henkilökohtaisen avustajan (tai avuksi kai sitä laki sanoo) asia on minusta mitä yksinkertaisin. Yhteiskunta on tahtonut antaa vammaisillekin mahdollisuutta elää, harrastaa ja liikkua ilman, että hoitaja tai omainen on aina paimenena. Näin minä sen ymmärrän.
VastaaPoistaTästä sitten on saatu aikaan suuri kiistakysymys. Ensin muistini mukaan oli vaatimus, että vammaisen pitää itse hoitaa kaikki työnantajan velvollisuudet, vaikka raha tulee kunnalta. Kun se kohta on saatu vähän helpommaksi, niin jo rupeaa viisaat vääntämään kättä "voimavaroista".
Minusta alkaa tuntua, että korkeimmalla hallinto-oikeudella ole voimavaroja ymmärtää että myös vaikeasti vammainen on ihminen. Eikö tosiaan riitä määrittelyksi, jos "Vammaisuudestaan huolimatta henkilö pystyi ilmein ja elein ilmaisemaan, miten paljon hän nauttii eri tilaisuuksiin osallistumisesta. Hän pystyi myös käytöksellään osoittamaan, mikäli toimet olivat hänen tahtonsa vastaisia."? Tietääkö joku, oliko tällä hävinneellä juristia apuna vai kuka hänen puoliaan yritti pitää?
Minä satun kokemuksesta tietämään, miten mainio systeemi kehitysvammaiselle, nimittäin omalle velipojalle on hyvä henkilökohtainen avustaja. Sen 30 tunnin puitteissa ehtivät kuukauden aikana monen laista. Ollaan vaimon kanssa otettu se linja, ettei kysellä kovasti, mitä milloin on ohjelmassa. Se tietysti on tiedossa, milloin avustaja on käytettävissä.
Tämä kahden päätöksen paketti on minun mielestä sitä hajota ja hallitse-touhua, jolla meitä omaisia pidetään kurissa. Mehän ollaan mitä eripuraisinta porukkaa. Vai olenko käsittänyt väärin?
KHO päätökset olivat aika pelottavia vammaisten kommunikaation tulkinnasta, kuten mustapukuinen totesi, että puhumaton on helppo leimata ymmärtämättömäksi tai Retsi ihmetteli ymmärtääkö KHO edes sitä, että vaikeavammainen on myös ihminen.
VastaaPoista1. Vammaispalvelulaistä pitää saada poistetuksi tuo 8c§2momentti, jossa todetaan että vammaisella tulee olla voimavaroja määritellä henkilökohtaisen avun sisältöä ja toteuttamistapaa.
Miksihän ja kenen toimesta tuo rajaava momentti on lakiin lisätty?
2. KHO:n määritelmästä seuraa, ettei ilmein ja elein kommunikoiva vammainen pysty tekemään omia valintoja eikä itsenäiseen elämään. Sanojen käyttökö ratkaisee, onko vammaisella voimavaroja määritellä henkilökohtaisen avun sisältöä ja toteutustapaa.
Mustapukuinen laajensi hyvin vammaisen kommunikaatiokyvyn määrittelyä laajaan edunvalvojuuteen, jossa todetaan että edunvalvoja määrätään edustamaan päämiestään sellaisissa asioissa joiden merkitystä päämies ei ymmärrä.
Maistraattien pyytämissä lääkärintodistuksissa useimmiten todetaan, ettei potilas ymmärrä edunvalvojuuden merkitystä.
1. Kun oikeusistuimet alkavat päättää kuka vammainen ymmärtää ja kuka ei ja päättää siitä millainen vammaisen kommunikaatio oikeuttaa henkilökohtaiseen apuun tai millä lailla kommunikoiva pystyy tekemään omia valintoja ja itsenäiseen elämään, ollaan hyvin kaltevalla pinnalla.
2. Kuka on asiantuntija määrittelemään vammaisen kommunikaation, eleiden, ilmeiden, ääntelyn kuvien merkityksen. Kenen tulkkaus on pätevää, omaisten, vai ammattilaisten. Kun kommunikaatiota lähdetään tulkitsemaan ollaan vieläkin kaltevammalla pinnalla.
3. Hyvinkin puhuvan kehitysvammaisen kommunikaatio on usein paikka- ja tilanneriippuvaista. Vammainen henkilö voi pyrkiä myös miellyttämään kysyjää eikä aina pysty arvioimaan mitä oman tahdon ilmaisusta seuraa.
Olin eräässä palaverissa, jossa lievästi vammainen asiakas ei uskaltanutkaan kertoa, että haluaa muuttaa pois, koska istui työntekijän vieressä.
Violan puhumattoman lapsenlapsen pöytäkirjassa ilmoitettuun mielipiteeseen kenet haluaa edunvalvojakseen HO perusti päätöksensä.
Nyt edunvalvoja kertoo, ettei lapsenlapsi halua tavata isoäitiään, kukaan ei vain pääse sitä kysymään. Lapsenlapsen ainoat sanat ovat maam (jolla tarkoittaa Violamammaa ja moi)
KHO kantelussa avustanut juristi Mirva Salonen totesi pojan äidin olleen sisukas valituksissaan.
Violassa meillä on todella sisukas isoäiti, joka ei murru edes viranomaisten yhdistetyn mielivallan edessä. Siperian käynyt isoäiti Viola taipuu viranomaisten riepottelutuulessa, muttei taitu, hän ansaitsisi mitallin urheudestaan, hain Violalle äitienpäivämerkkiä viime haussa, eihän AVI, joka ei kanteluitakaan hyväksynyt, tietystikään kunniamerkkiä antanut.
Olen ollut viime ajat sellaisten velvollisuuksien parissa, jotka kunniallinen ihminen hoitaa niin hyvin kuin saattaa, kuolevan vanhuksen vierellä ja sitten saattamassa häntä viimeiselle matkalle. Vaikka mikään ei tullut odottamatta, suru on silti suuri.
VastaaPoistaAnjalle myöhästyneet onnittelut blogin vuosipäivän johdosta. Joskus vielä ymmärretään laajemminkin, mikä merkitys tällä taistelulla on ollut. Olemme saaneet foorumin, jossa puolustaa kehitysvammaisia lähimmäisiämme, jotka ovat vaarassa jauhautua euroyhteiskunnan säälimättömissä rattaissa. Tahtoisin kommentoida myös kahta edellistä kirjoitusta, mutta ensimmäiseksi henkilökohtaisen avun asiaa.
Tärkeintä olisi ymmärtää, että muutos on saatava aikaan kunnissa. Sellaista lakia ei pysty mikään eduskunta säätämään, etteivätkö jotkut kunnat tai yksittäiset sosiaalityöntekijät rikkoisi sitä pyhän säästämisen nimissä. Tällä en tarkoita kuitenkaan, ettei ilmiselviä puutteita esim. vammaispalvelulaissa pitäisi korjata. En ole muuten alunalkaen ymmärtänyt voimavarakohtaa henkilökohtaisen avun kohdalla muuksi kuin tahallaan tehdyksi porsaanreijäksi.
Muutosta tarvitaan myös valtiovallan puolella. Siellä kyllä säädetään lakeja ja kirjoitellaan "vampoja" mutta arvovaltaa ei pistetä peliin, jotta kunnat lopettaisivat pelaamisen ja venkoilun vammaisten oikeuksilla. Tietysti rahakysymys on myös polttava.
KHO kuten hallinto-oikeudetkin pitää epäilemättä olla olemassa, mutta yksittäisten kehitysvammaisten elämää ei niissä pitäisi ryhtyä laajemmalti ratkomaan. Tuloksena on juuri tällaisia sammakoita kuin nyt annetuista päätöksistä se, joka oli vammaiselle kielteinen. Mustapukuisen tavoin olen järkyttynyt siitä kovuudesta, jolla KHO suhtautuu. Vaikka ihminen tuomareidenkin mielestä pystyi ilmein ja elein ilmaisemaan, miten paljon nauttii eri tilaisuuksiin osallistumisesta, häneltä nyt kiellettiin oikeus tuohon nautintoon oikein korkeimmassa hallintooikeudessa. Häpellistä!
Eri kommunikaatiomuotojen ymmärrys ja hyväksyminen on kehitysvammaisten oikeuksista puhuttaessa valtaisan tärkeä asia. Me jotka teemme arjessa työtä kehitysvammaisten ihmisten kanssa tiedämme tämän asian hyvin. Hyvä ammattilainen pystyy puhumaan myös puhumattoman kanssa ja tajuaa miten pienellä kehitysvammaisen sanat saa puhumaan muuta kuin hänen sydämensä sanoo. Manipuloinnin ja mielivaltaisten tulkintojen vaara on joka päivä lästä. Se on nöyrästi ja rehellisesti työntekijän tunnustettava ja yritettävä hillitä omaa vallanhimoaan.
Vanhus, jonka kuolinvuoteen äärellä minäkin sain hiljentyä, oli loppuun asti henkisesti vireä. Mutta kun fyysiset voimat ehtyivät hän ei enää jaksanut puhua. Ketkä silloin olivat parhaita tulkkeja kertomaan, mitä hän tahtoo? Omat lapsensa tietysti. Ja vielä viimeisenä elinpäivänään hän palkitsi tuon tulkkiavun hymyllä ja hennolla kädenpuristuksella. Luojalle kiitos, hoitajat olivat hienoja ammattilaisia, jotka arvostivat omaisten panosta.
Anja kirjoitti uudesta kampanjasta, johon koottaisiin harmaan hoivan tapauskuvauksia. Kannatan sitä lämpimästi kuten myös sitä ehdotusta, että viranomaisille toimitettavassa aineistossa olisi pari yksilöityä tapausta, joihin olisi pakko tarttua. Tahtoisin nähdä, irrottaisivatko valvovat viranomaiset nuo nimellä varustetut kylmästi kokonaisuudesta ja jättäisivät loput omaan arvoonsa.
Onko kukaan muuten huomannut, miten Kehitysvammaisten tukiliitto ja Autismiliitto ovat reagoineet KHO:n päätöksiin?
Asiaa taas kerran kaikki, mitä tänne on kirjoitettu!
VastaaPoistaJohtis, osanotto suruun, varmasti koko porukan puolesta. Mutta hyvä kun olet taas mukana. Sinua on jo ehditty kaivata, mutta minä ainakin tiesin, ettet ole turhan syyn takia niin pitkään hiljaa.
Pistetään vaan uusi kampanja pystyyn!
Johtis, ajatuksin mukana surussa.
VastaaPoistaNää KHO:n päätöksethän vasta lystikkäit on. Et oikein virallisest todetaan, et vammanen osas näyttää nauttivans jostain tilaisuudest ja sit sanottiin, et etpäs vaan saakaan apuu, minkä varas voisit noihin nautintoihi päästä. Kyl mä tiän, ettei viranomaisii eikä varsinka tuomareit sais arvostella, mut pistäähän tää ihmetteleen.
Tällanen suomalainen äijäki tajuu, et vaimo uskoo mun rakkautee paljo paremmi halauksen ja suukottelun ku sanoje voimal. Jos mä yrittäsin puhua lemmenlurituksii, se epäilis heti. Ja sama lasten kans. Niin hidast ku meiän Juniorin kehitys monis asiois oli alkuun verrattuna vaik sen omiin sisaruksiin, ilmeet ja eleet ja vanhempiens sisäsen fiiliksen kaveri on kyl vaistonnu tosi aikasin. Sanosin et ihan aina. Me ei vaan ensin osattu oikeen lukee sitä, mut opittiin.
Eiks nää KHO-tuomarit ja muut viisaat oo ikinä nähny pient vauvaa, joka pystyy sanoon vanhemmillee tuhat juttuu vaikkei käytä yhtä ainut sanaa? Vai onx se nii, et sekundakappaleil ei oo välii??
Ystävämme Johtis, kiitos kun jaoit kanssamme myös surun kokemukset.
VastaaPoistaNiin totta on, että ihmisten välillä on sanojen lisäksi muita kieliä. Suuresssa surussa ja ilossa sen parhaiten huomaa, että pelkkä katse riittää kertomaan.
Ymmärrän, että KHO tehtävänsä mukaisesti tutkii ja tulkitsee sitä mitä lakikirjaan on kirjoitettu. Jos lakiin on kirjattu (mikä tosin vaikuttaa ihmeelliseltä) tuollainen rajoitus, niin kai sen tarkoitukseen on pakko ottaa kantaa.
Mutta tyylitajussa olisi parantamisen varaa. Valittajalle negatiivisen päätöksen sanamuodosta tuli sellainen vaikutelma, jota kuvaa nuorison lausahdus "mitä välii".
Retsi, osuit minusta tärkeään pointtiin, kun kysyit "oliko tällä hävinneellä juristia apuna". Voisiko kysymys olla niin yksinkertaisesta asiasta, että toisen asiaa ajoi ammattilainen, toisen ei?
Kysyisin tiedättekö saako kehitysvammainen juridista apua yhteiskunnan kustantamana jos saa kieltävän päätöksen ,ihmettelen onko kellään k-v itsellään sellaisia varoja jotta voi lakimiehen palkata.
VastaaPoistaJohtis osanotto perheesi suruun. Kirjoitit kauniisti kuinka omaiset saivat olla saattelemassa vanhusta viimeisellä matkalla.
VastaaPoistaVanhuksen tai vammaisen ja omaisten läheisyyttä ja yhteydenpitoa voidaan rajoittaa, kuten Violan kohdalla tapahtuu tai kuten Leppävirran tapaus osoittaa, vammainen lapsenlapsi äitinsä kanssa ei ole tervetullut 92 v mummon hoitokotiin.
johtis,osanotto.
VastaaPoistasinikka, kho:n vuosikirjapäätöksen lopussa lukee:
"Rovaniemen oikeusaputoimisto on 31.8.2010 tekemällään päätöksellä myöntänyt A:lle oikeusapua 26.8.2010 lukien ilman perusomavastuuosuutta. A:n oikeudenkäyntiavustajaksi on määrätty varatuomari Mirva Salonen."
eli eikö yleinen oikeusapu ole maksutonta? en tiedä, millä ehdoilla sitä saa tai miten tämä (ilmeisen hyvä) juristi on saatu kuvioon. siitähän on ollut puhetta, että esim. tukiliitto ei yleensä pistä juristejaan ajamaan "yksittäistapauksia". omasta kukkarosta maksaen asianajopalkkiot on tosiaan useimmille mahdottomia, joskaan ei tämä lasku (1 968 euroa) ihan tähtitieteellinen ole ollut. paljon rahaa kuitenkin, vaikka omaisetkin auttaisi.
pekan kysymykseen siitä, oliko hävinneellä vammaisella juristiapua, olisi tosi kiinnostava saada vastaus. onko se toinenkin päätös joskus julkinen niin kuin tämä vuosikirjapäätös?
Taas tunnen kiitollisuutta siitä, että olen liittynyt tähän joukkoon. Kun kerroit Johtis perheesi surusta, annoit samalla meille muille tärkeitä henkisiä rakennusaineita. Olet lämpimästi ajatuksissani.
VastaaPoistaTuntui pahalta lukea KHO:n päätöslyhennelmää, jossa valittaja ei saa ymmärtämystä eikä minusta liioin oikeutta. Perusvika on lainsäädännössä. Kukaan ns. maallikko ei voi tuntea kaikki kiemuroita. En tunne minäkään, vaikka olen jo pitkään työskennellyt kehitysvammaisten parissa. Nimenomaan vammaisille asioiden soisi olevan edes kohtuullisen helppoja eikä tällaista turhaa pykälillä kieroilua.
Jerry, hyvin selvensit miten tärkeää on se muu kuin sanat. Pieni vauva on ihana esimerkki, kuinka puhutaan ilman sanoja.
VastaaPoistaJohtis, osanottoni myös!
VastaaPoistaMä en ole oikein tätä henkilökohtaisen avun -lakia ymmärtänyt. Juuri tämä kohta, että pitäisi olla voimavaroja määrittää itse oman tarpeensa. Jos kho on näin vastakkaiset tulkinnat voinut tehdä, voisi miettiä, mikäköhän tämän lain alkuperäinen tarkoitus on ollut. Ei näytä oikeusoppineetkaan osaavan yksimielisesti tätä lakia tulkitsevan. Selkeyttä selvästi tähän tarvitaan, ja ehkä pikkasen sitä inhimillisyyttäkin.
Aika kohtuuttomalta tuntuu, että apua saa vain jos sitä jaksaa vaatimalla vaatia.
Minunkin mielestäni Jerryn esimerkki oli hyvä, miten eleet ja ilmeet kertovat paljon, jos vain haluaa niitä ymmärtää.
Mustapukuisen kirjoituksessa on hyvä pointti; vaikeasti vammaisten kanssa ei tosiaankaan pitäisi edes yrittää selvittää nopeasti, "tyylin tunnin kokous ja sillä selvä". Tähän tarvittaisiin ehkä jotain virallisia ohjeita, miten asiat pitäisi pitemmän kaavan mukaan selvittää. Sehän ei näköjään riitä, että esimerkiksi Laissa sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (22.9.2000/812) sanotaan:
VastaaPoista"Jos sosiaalihuollon henkilöstö ei hallitse asiakkaan käyttämää kieltä taikka asiakas ei aisti- tai puhevian tai muun syyn vuoksi voi tulla ymmärretyksi, on mahdollisuuksien mukaan huolehdittava tulkitsemisesta ja tulkin hankkimisesta."
Siellä sanotaan myös näin:
"Alaikäisen asiakkaan toivomukset ja mielipide on selvitettävä ja otettava huomioon hänen ikänsä ja kehitystasonsa edellyttämällä tavalla."
Vaikea ymmärtää, miksei myös täysi-ikäisten mielipiteitä tulisi selvittää heidän kehitystasonsa edellyttämällä tavalla, mikä usein vaatii enemmän aikaa silloin, jos kehitystaso ei vastaa ”normaalia” aikuisen tasoa.
Jerry, hauskaa, että käytät asian vääntämiseen rautalangasta samaa vertauskuvaa kuin minä olen jo useammassa luennossani ja lehtikirjoituksessani käyttänyt: pientä vauvaa, joka osaa ilmaista vaikka mitä, jos me aikuiset vain osaamme kuunnella. On todella ristiriitaista, että virallisilta tahoilta (Sosiaali- ja terveysministeriö 2004) suositellaan esimerkiksi lapsentahtista imetystä (mikä tarkoittaa sitä, että lapsen oletetaan osaavan tietää ja ilmaista, milloin hänellä on nälkä), mutta silti ei-kielellistä viestintää ei pidetä pätevänä vammaisen ihmisen itseilmaisuna tarpeistaan.
Johtis, osanotto suruusi. Kiitos kun jaoit jotain kokemuksestasi meidän kanssamme.
Mietin vielä sitä kommunikaatioasiaa, ja tällaista tuli mieleeni:
VastaaPoistaEsimerkiksi saamelaisilla on Suomessa oikeus käyttää omaa kieltään tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa (Saamen kielilaki 15.12.2003/1086 - http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20031086 )
Saamelaisia on Wikipedian mukaan Suomessa noin 5 800 ja kehitysvammaisia Kehitysvammahuollon tietopankin mukaan noin 32 000.
Kehitysvammaisista varmaankin iso osa käyttää pääasiassa puhetta, mutta silti voi olla, että kehitysvammaisista (ja heidän lisäkseen henkilöistä, joilla on kielenkehityksen tai sosiaalisen kehityksen poikkeamia) löytyy suomenruotsalaisten jälkeen kantasuomalaisten suurin vähemmistö(kieli)ryhmä: puhetta tukevilla ja korvaavilla kommunikaatiomenetelmillä itseään ilmaisevat henkilöt. Tämän ryhmän oikeuksia ilmaista itseään omaan tapaansa on tähän asti varsin heikosti ajettu, ja siksi(kin) he ovat heikoilla, kun heidän asioistaan viranomaisissa päätetään.
Kehitysvammaisten kommunikaation tulkkaamisessa on ristiriita, edunvalvojat ja hoitohenkilökunta selittävät independent living filosofian mukaisesti, että päämiehellä ja asiakkaalla on itsemääräämisoikeus omaa elämää koskevissa päätöksissä.
VastaaPoistaKäytännössä kuitenkin edunvalvojat ja hoitohenkilökunta välittävät muille tahoille vammaisen oman tahdon tai mielipiteen.
Jää aina vähän hämäräksi, miten tuo oma tahto tai mielipide on ilmaistu, tulkattu tai tulkittu.
Useimmiten yli 18 v kohdalla omaisia ei enää oteta mukaan näihin oman tahdon selvittämistilaisuuksiin.
Niissä palavereissa, joissa olen ollut omaisen tukihenkilönä, vammaisen asiakkaan yli puhutaan mennen tullen tai lopuksi sitten kysytään mitä mieltä sinä itse olet.
Puhevammaisten tulkkien taitoon tulkata vammaista asiakasta karisi luottamus katseltuani Violan lapsenlapsen poliisikuulusteluvideota.
Johanna O ja te muut toitte hyvin esiin puhumattomien vaikeavammaisten oikeuden omanlaiseen kommunikaatioon. Myös hyvin puhuvia kehitysvammaisia on helppo ohjailla.
KHOn päätöksistä pitäisi nostaa meteli, viranomaisissa vaikeavammaisten kommunikaatiota ei osata tulkata, eikö vähemmistövaltuutettu olisi kiinnostunut?
Ollut alkusyksyn paniikki. Lehtien mukana se johtuu lomaltapaluustressistä...
VastaaPoistaJohtis, osanotto myös meidän perheeltä. Minut kertomasi sai kyyneliin, oman äidin lähtö on vielä niin lähellä. Hänen kuolinvuoteensa äärellä minusta ja sisarestani tuli uudelleen niin läheisiä kuin olimme lapsina. Nyt ollaan läheisiä aikuisina.
Täällä on käyty hienoa keskustelua. Erityisesti vertaukset viittomakieleen, saamelaisiin jne. ovat hyviä oivalluksia. Kiitos Johanna O tilastotiedoista. Pistin ne oikein muistiin.
Olen Pirkon kanssa samaa mieltä, että meteli KHO:n päätöksistä pitää nostaa. Miten sen voisi tehdä? Miten nettiadressi, joka puri aika hyvin asumisasiassa? Eikö sen alullepanija kirjoittanut tännekin joskus?
Miusta on kysymys siitä, että yhteiskunta ja sen "palvelijat" hakee koko ajan keinoja, joiden avulla voisi sivuuttaa vammaisten oman tahdon, toiveet ja ennen kaikkea tunteet. Minusta moni ns. normaali on kymmenen kertaa tunnevammaisempi kuin esim. oma kehitysvammainen sisareni. Siitähän tämä syrjintä juuri johtuu, siis virkamiesten ja päättäjien tunnevammaisuudesta.
Minusta myös olisi hieno kokeilla uudelleen sitä tapauskuvausten keruuta. Anjalle taas pisteitä siitä, että pystyt jatkuvasti kehittelemään omia "menetelmiäsi". Et juutu yhteen ja samaan niin kuin vammaisjärjestöt ovat tainneet tehdä. Mekin ollaan nimittäin kuulolla siellä Jaatispostissa.
Onko tämä siis niin, että jos vammainen ei jonkun viranomaisen taikka oikeusistuimen mielestä pysty määrittämään avun tarvettaan, niin hän ei sitten voi saada kunnan kustantamaa avustajaa? Omaa aikuista lasta mietin, että jos hänet jotenkin joskus saisi vapauteen, niin varmaan on pitkään aika huonona. Hänellä oli aikaisemmin monenlaista mielenkiinnon kohdetta joita voisi uudelleen harrastaa. Mutta varmaan sanottaisiin, ettei ole voimavaroja määrittää avun tarvetta.
VastaaPoistaTarkoittaako se avustajan kieltäminen, että sellainen vammainen kuuluukin suljettujen ovien taakse? Sekö tässä on perimmäinen tarkoitus? Vai onko jotain muuta kuin juuri tätä nimenomaista apua tarjolla?
Vanhemmatkin vanhenee ja aina joskus uskaltaa ajatella lapsensa tulevaisuutta vähän pitemmälle.
Hei, voi olla jo teille facebook-kansalle tuttu sivusto, mutta minulle oli uusi, joten postaan sen kuitenkin tänne kaikkien nähtäväksi: http://www.facebook.com/group.php?gid=44596980521&v=wall&ref=mf
VastaaPoistaEli fb-sivusto, jolla on kouluasiaa ja voi vaihtaa mielipiteitä sekä asiantuntijoiden, että toisten vanhempien kanssa.
Eikö kukaan tajuu, että ne joita pyörii oikeuslaitoksen rattaissa on eläviä ihmisiä! Tuomarit voisi miettiä miltä tuntuis, jos joku rakas olisi alennettu lähinnä eläimen tasolle. Siinä kielteisessä tuomiossa puhuttiin kehitysvammaisesta kuin koirasta. Tai onhan koirilla suomessa paremmat oltavat ja oikeudet ja eläinsuojelijat puolella.
VastaaPoistaRentukka, tekee niin pahaa lukea, miten pettynyt olet viranomaisten toimintaan. Olen samaa mieltä, että esimerkiksi KHO ei siinä viimeviikkoisessa päätöksessä kohdellut kehitysvammaisten kuin ihmisiä. Koiravertauksesi on järkyn osuva.
VastaaPoistaMutta minulla (tietäjäsukuun kuuluvalla) on sellainen vainu, että jotain alkaa lopultakin tapahtua. Vähän joka suunnalta tulee asioita esiin. Minusta uusi Facebook-ryhmä on siinä fiksu, kun se on avoin kaikkien eri vammaisryhmien asioille. Valtavasti on jo tullut sinne tärkeää asiaa.
Jos haluat ja jaksat Rentukka, niin kerro vähän, mikä tilanne teillä nyt on. Kuin sä itse voit, miten tytär?
Voi niin hyvin kuin pystyt ja pysy meidän porukassa!
Joku meikäläistäkin täällä kaipaili. Se lämmitti, kun on ollut itsellä kovasti vaikeaa sairautta. Nyt näyttää vähän paremmalta.
VastaaPoistaSitä vaan ettei noita valituksia kukaan jaksa pitkän päälle. Ne jo ehtii unohtaa ennen kuin tulee mitään päätöstä. Ja se päätös kun sitten tulee on yleensä huono tai myöhässä. Aika on jo hoitanut eikä se hoida aina parhain päin.
Hyvä kun jaksatte tapella. Jos tästä vielä virkistyisi ja jaksaisi jonkun sanan useammin kirjoitella.
Rentukka hyvä, viestistäsi kuultaa syvä pettymys ja murhe. Olen ennenkin tuntenut itseni neuvottomaksi lukiessani tyttäresi tilanteesta.
VastaaPoistaMiten sinä itse jaksat? Oletko löytänyt keskusteluapua? Sinun on tärkeää jaksaa, jotta voit olla tyttäresi rinnalla. Monet meistä ovat nyt huomanneet enteitä siitä, että kehitysvammaisten huono kohtelu vihdoin olisi nousemassa valokeilaan. Jospa oikeutta, tukea ja apua löytyisi vielä teillekin.
Kirjoita meille, jos se vähänkin tuntuu auttavan.
Hilma, minä en ainakaan ole tietoinen, että muuta keinoa olisi saada avustajaa ellei sitten vaikka joku omainen maksa omasta pussista palkkaa.
VastaaPoistaPuolitutun perheen vaikeavammainen poika sai justiinsa kunnasta pakkipäätöksen. Tuli melkein huono omatunto, että omalla velipojalla joka on fyysisesti hyväkuntoinen ja kohtalaisesta juttelee on avustaja, mutta tämä paljon huonommassa jamassa oleva kaveri ei saa. Ei tätä mitenkään ymmärrä.
Tuota uutta Facebookryhmää seurailen. Siellä oli, että valtion tarkastusvirasto pitää vammaislakeja huonoina tulkita. Saataisko tänne nyt joku kansanedustaja vastaamaan, miksi niin surkeita lakeja ei oikein kiireesti muuteta.
Päivi Räsänen lienee meidät unohtanut, kun joutu kovaan ministeripestiin. Sisäministerin virka on tiukka paikka tällaisina aikoina, jolloin ihmiset tekee mitä hirmutekoja hyvänsä. Mutta menikö meille vastanneista ehdokkaista joku muu läpi? Tai voisiko joku ehdokkaana olleista hankkia tänne vaikka oman puolueensa kansanedustajan vastaamaan?
Kysymys siis kuuluu: Kun valtion oma tarkastusvirasto toteaa, että vammaisia koskevat lait ei toimi, niin eikö jo ole kiire niitä korjata?
Johtis, osanotto suruun. Kiitos, että jaoit siitä meille palasen, joka antoi voimaa ponnistella inhimillisen hoidon ja hoivan puolesta.
VastaaPoistaJohanna O, siteerasit lakipykälää, jonka pitäisi olla pysyvästi ainakin kehitysvammaisia palvelevien yksiköiden seinällä, ellei se muuten pysy henkilöstön mielessä.
"Jos sosiaalihuollon henkilöstö ei hallitse asiakkaan käyttämää kieltä taikka asiakas ei aisti- tai puhevian tai muun syyn vuoksi voi tulla ymmärretyksi, on mahdollisuuksien mukaan huolehdittava tulkitsemisesta ja tulkin hankkimisesta."
Omaiset ovat usein nopeimmin saatavilla oleva ja sitä paitsi osaavin "tulkkipalvelu". Omassa työssäni olen kokenut, miten herkkää tulkintaa välillä saattaa vaatia myös toisen sanallinen ilmaisu. Asiakas voi toistuvasti kertoa jostain ongelmasta, joka tuntuu aika olemattomalta. Olen oppinut, miten tärkeää on silloin yrittää rauhassa ja ajan kanssa keskustellen selvittää, mikä todellisuudessa painaa mieltä. Kyllä se aina on selvinnyt vaikka ei aina heti. Varmaan omaisilla on tästä enemmän kokemusta?
Hilma, voimia sinulle. Kun osaisimme tukea edes hiukan sinua ja tytärtäsi.
Kiitos Rentukka, Hilma ja Rauski, kun annoitte elonmerkkiä, että olette edelleen mukana.
VastaaPoistaNämä KHO päätökset pitäisi saada julkiseen keskusteluun, kukahan kirjoittaisi hesarin mielipidesivulle, en ole enää pitkään aikaan saanut kirjoituksiani läpi.
Hilma sanoit meidän omaisten vaietun ajatuksen ääneen...aina joskus uskaltaa ajatella lapsensa tulevaisuutta vähän pitemmälle.
Hienoa olisi niin kuin Pirkko sanoi, että meidän mielipiteistä kirjoitettaisiin lehtiin. Meitä on kuitenkin aika pieni porukka. Eikä kaikki ole kirjoittajia. On eri asia pistää tänne muutama rivi kuin yrittää jonnekin Hesariin.
VastaaPoistaMiksei järjestöt nosta meteliä? Kai ne nyt sentään sen uskaltaa sanoa, että henkilökohtaisia avustajia pitää antaa vammaisile tasapolisesti ja oikeudenmukaisesti!!
Jos kansanedustajilta vaadittaisiin, että pitää ymmärtää käsittelyyn tulevien asioiden merkitys, karsiutuisi vähintäänkin puolet pois. Kehitysvammainen ymmärtää useasti saman ja enemmän kuin normaalit. Saivartelua tämä on koko touhu. Poika jäi ilman avustajaa kun sanoi tahtovansa jääkiekkoon. Tarkoitti katsomaan peliä, mutta sossun nainen luuli että itse pelaamaan. Eikä uskonut vaikka tulkattiin. Paperissa luki, että "henkilöllä on epärealistisia tavoitteita henkilökohtaiselle avulle".
VastaaPoistaJomppa, taidat olla oikeassa porukassa, jos tuollaista tekstiä on tullut viranomaisilta. Ei ole varsin kohtuullista, jos sinun pitäisi käydä läpi kaikki valitusasteet aina sinne korkeimpaan hallinto-oikeuteen asti.
VastaaPoistaMinulla ei liioin ole kovin hyvää kuvaa kansanedustajista, mutta eikö teidän tapauksessa sitä ymmärrystä puuttunut enemmänkin viranhaltijalta??
Mitä aiot tästä etiäpäin? Tyytyä vaiko valittaa? Minä suosittaisin taistelun tietä, vaikka olen itse pohjimmiltani rauhan miehiä. Avustajasysteemi on osoittautunut oman velipojan kohdalla niin mainioksi, ettei sitä osannut edes toivoa. Eli asian puolesta kannattaa tapella.
Huomasin vasta äsken, että tänään 23.8. klo 16:15 olisi Vammaiset taiteentekijöinä -seminaari Turun yliopistolla. Harmi, etten huomannut aiemmin! Seminaarin päätteeksi avataan vammaisten valtakunnallinen kuvataidenäyttely Educariumin (Assistentinkatu 7, Turku) aulassa.
VastaaPoistaLisätiedot:
http://www.utu.fi/ajankohtaista/2011/vammaiset-taiteentekijoina-seminaari.html
Jomppa, kuulostaa uskomattomalta jutulta mutta oman perheen kokemusten kautta uskon sen 100-prosenttisesti. Tuota rataa just kulkee virkamiesten ajatukset. Oikein tyypillistä se, ettei uskota, kun omaiset yrittää kertoa, mistä on kysymys.
VastaaPoistaJos vain jaksat, niin taistele. Me täällä tsempataan parhaamme mukaan, kun vain kirjoittelet joskus muutaman rivin.
Mukavalta tuntuu että vastaatte, vaikka en ole ennen kirjoitellut. Ei varmaan jakseta valittaa. Paljon pahempi vain jos toivoo jotain parempaa ja sitten tulee taas turpaan. Olkoon, jotenkin on pärjättävä ilman apuja.
VastaaPoistaHei, laitan tänne jaatispostiin kirjoittamani jutun,
VastaaPoistaYlen uutisissa kerrottiin Kynnyksen RAYn tuella käynnistämästä hankkeesta, jossa selvitetään miten vammaisten oikeudet toteutuvat kaikissa Suomen vammaisasumisyksiköissä.
Vihdoinkin uskalletaan puhua siitä pelon ja kauhun ilmapiiristä, pakkokeinoista, jotka ovat jokapäiväisiä vammaisten asumispalveluissa ja päivätoiminnassa, ja joihin omaiset eivät uskalla puuttua, koska seurauksena voi olla porttikielto ja tapaamisrajoite vammaisen perheenjäsenen kanssa.
Pelon ja ahdistuksen ilmapiiriä kuvasi hyvin 22-vuotiaan liikuntarajoitteisen nettihaastattelu, jossa hän nimettömänä kertoi, että todellisuudessa joudun kuitenkin lähes päivittäin luopumaan omista toiveistani.
Kuinka paljon helpompaa on pelottelulla, uhkauksilla ja rangaistuksilla pitää kehitysvammaiset kurissa, puhuvat eivät uskalla puhua. Kehitysvammaiset oppivat hyvin nopeasti pelaamaan peliä, suostumalla pakkokeinoihin, esim näyttämällä peukalolla ettei halua tavata omaisiaan, saakin parempaa kohtelua.
Vaikka kehitysvammalain § 42 todetaan, että pakkoa saa käyttää vain jos kehitysvammahuollon toteuttaminen tai toisen turvallisuus välttämättä vaatii, todellisuudessa pakkoa käytetään vammaisen oman tahdon murtamisessa, sosiaalistamisen aseena, saadaan kilttejä ja tottevaisia hoidokkeja, jotka eivät valita ja kantele.
Lopen toimintakeskuksen harjoittama vessojenpesurangaistus oli tätä samaa myllyhoidosta tuttua oman tahdon murtamista.
Samalla tavalla toimitaan myös vanhustenhuollossa, ensimmäinen sitominen geriatrituoliin tai sänkyyn murtaa vanhuksen oman tahtoa ja siivittää passiivisen eutanasian tietä.
Viola on antanut kasvonsa ja äänensä taistelulle pakkokeinoja vastaan, puolustaessaan vaikeavammaisen puhumattoman lapsenlapsensa ihmisoikeuksia. Viola teki suurimman mahdollisen rikoksen, eli uskalsi kysellä diapamien käytön perään ja halusi muuttaa lapsenlapsensa toiseen asumisyksikköön,. Siitä alkoi kostonkierre, josta tullut rangaistus on melkein murtanut isoäidin sydämen. Lapsenlapsen tunteista ei ole tietoa, siitähän te ette voi tietää
mitään, kuten viranomaisedunvalvoja sanoo.
Lapsen riistäminen äidiltä on kautta historian ollut tehokas ase kiduksissa.
Vastaava aikuisen vaikeavammaisen ja isoäidin ihmissuhteen katsaiseminen on Savosta, jossa vammaista ei päästetty katsomaan mummoaan dementiakotiin.
Suomessa ei haluta ymmärtää, että isovanhemmat ja lapsenlapset voivat olla myös toisilleen rakkaita, sehän nähtiin vuosi sitten maahanmuuttajamummojen kohtelussa.
Mikään vammaisjärjestö ei ole lähtenyt Violaa tukemaan eikä ottanut hänen ja lapsenlapsen ihmissuhteen katkaisemista törkeänä ihmisoikeusloukkauksena, jota vastaan noustaisiinm barrikadeille. Hyvät suhteet viranomaisiin ovat tärkeämmät kuin vammmaisen ja vanhuksen yhteydenpito.
Violasta on leimattu häirikökasi ja hänestä on tehty pelote muille omaisille, näin käy, jos ryhdytte vammaisten ihmisoikeuksia puolustamaan ja pakkokeinoja vastaan taistelemaan.
Kynnyksen juristi Jukka-Pekka Konttinen toivoi Ylen uutisissa, että kehitys- sekä liikuntavammaisten asumista varten saataisiin myös ulkopuolista valvontaa esimerkiksi aluehallintovirastoista.
Avit ovat osoittaneet hampaattomuutensa ja toteavat useimmiten, ettei anna aihetta, Entisistä lääninhallituksista tuli vielä jopa huomautuksia lääkkeiden varomattomasta käytöstä vammaisilla.
Toivon, että Kynnyksen projektin myötä uskalletaan nostaa pöydälle vammaisiin kohdistunut törkeä pakkokeinojen käyttö ja itsemääräämisoikeuden loukkaukset ja STM saa vihdoinkin itsemääräämisoikeuden rajoituksia koskevat säädökset valmiiksi, jotta YK:n vammaissopimuskin saataisiin joskus ratifioitua ja myös kansallinen ihmisoikeuskeskus toiminaan.
Kumpa vammaisyhdistyksillä olisi rohkeutta ja halua puolustaan yksittäisten vammaisten ja omaisten hätää. Viola ei ole ainoa omainen, joka on erotettu vammaisesta perheenjäsenestä, samaa te olette monet muut myös kertoneet