Kotitalousvähennys unohtaa kehitysvammaiset ihmiset

Kehitysvammaisten ihmisten huono asema ei johdu vain siitä, että voimassa olevia lakeja rikotaan tai tulkitaan heille epäedullisimmalla mahdollisella tavalla. En ole edes kovin optimistinen, että noihin ongelmiin saataisiin parannusta. Mikään viime päivienkään kokemuksissa ei ole sellaiseen mahdollisuuteen viitannut.

Lainsäädännössä itsessään riittää ihmettelemistä. Ajatellaanpa vaikka kotitalousvähennystä, josta verohallinnon nettisivuilla sanotaan muun muassa näin:

"Vähennykseen oikeuttaa työ, joka on tehty vähennystä vaativan verovelvollisen, hänen puolisonsa tai edesmenneen puolisonsa vanhempien, ottovanhempien, kasvattivanhempien tai näiden suoraan ylenevässä polvessa olevien sukulaisten tai edellä mainittujen henkilöiden puolisoiden käyttämässä asunnossa tai vapaa-ajan asunnossa (tuloverolaki 127a §). "

Kehitysvammaiset
taas väliinputoajina

Kehitysvammaisilla ihmisillä lienee kohtalaisen harvoin taloudellista mahdollisuutta tehdä omassa verotuksessaan  kotitalousvähennystä. Aika harvoin he taitavat liioin olla vanhempia tai isovanhempia. 

Sitä vastoin kehitysvammaisten ihmisten voisi kuvitella olevan sellaisten ihmisten lapsia, lapsenlapsia tai sisaruksia, joilla olisi halua ja mahdollisuutta käyttää kotitalousvähennystä heidän hyväkseen. Omaisten panosta tarvitaan niin kauan kuin viranomaiset eivät kaikissa kunnissa välitä hoitaa kehitysvammaisten asioita lainsäädännön edellyttämällä tavalla. 

• Olisiko kohtuutonta, että omaiset voisivat tehdä saman verovähennyksen esimerkiksi kehitysvammaisen sisaruksen kuin iäkkäiden vanhempien tapauksessa?

Varmaan poliitikoilla ja virkamiehillä on tuhat pätevää syytä, miksi tällaista mahdollisuutta ei ole tuloverolakiin avattu. Yksi tekosyy saattaa olla esimerkiksi se, että muut kuin kehitysvammaiset lapset, lapsenlapset ja sisarukset joutuisivat eriarvoiseen asemaan. Onhan enemmistön eriarvoisuus tietysti aina huolestuttavampaa kuin vähemmistön.

Kehitysvammalle
on selkeät kriteerit 

Olen melko varma siitä, että huomattava osa suomalaisista lainsäätäjistä ja -valmistelijoista  ei edes tiedä, mitä kehitysvammaisuus oikeastaan tarkoittaa. Tässä hieman osviittaa:

•  Kehitysvammaisten Tukiliiton mukaan kehitysvamma on vamma ymmärtämis- ja käsityskyvyn alueella. Se ilmenee ennen 18 vuoden ikää.
• Duodecimin Terveyskirjasto sanoo kehitysvammaisuuden tarkoittavan kehitysiässä syntynyttä älyllisten toimintojen jälkeenjääneisyyttä, jonka seurauksena henkilö ei pysty huolehtimaan asioistaan kuten muut ihmiset.
• Kehitysvamma-alan verkkopalvelun Vernerin selkosivuilla kehitysvamma luonnehditaan vaikeudeksi ymmärtää ja oppia uusia asioita. Ihmisille, joilla on kehitysvamma, on oppiminen ja muistaminen vaikeampaa kuin muille ihmisille.

Kaikki kolme lähdettä viittaavat siis kahteen seikkaan:

• Kehitysvammaisuudessa on kysymys älyllisestä vammasta.
• Vamma on syntynyt jo ennen aikuisuutta.

Useimmilla meillä on työiässä jonkinlaiset mahdollisuudet varautua myös taloudellisesti vanhuuden varalle. Kehitysvammainen ihminen ei koskaan voi valmistautua siihen, että hän tarvitsee koko ikänsä apua ja tukea - kuka vähemmän, kuka enemmän.

Vanhuksiin verrattuna

kyse pienestä joukosta

En pysty sanomaan, miten suuresta rahamäärästä tuossa teoriassa voisi olla kokonaisuutena kysymys. Viime vuoden lopussa Suomessa oli Tilastokeskuksen mukaan liki neljännesmiljoona yli 80-vuotiasta.

Kehitysvammaisia ihmisiä maassamme arvioidaan olevan Suomessa 30 000 - 40 000. Luku vaihtelee eri tietolähteissä. Joukko on kuitenkin erittäin pieni vanhusväestöön verrattuna. Toisaalta kehitysvammaisuus kestää koko elämän, vanhuus kai enimmilläänkin kolmanneksen ihmisiästä.

Tällä vertailulla en tahdo millään tavalla vastustaa sitä, että kotitalousvähennyksen voi tehdä kuin vanhempien ja isovanhempien palveluista. Ymmärrän, että vanhusten asemassa on yleensäkin korjaamista siinä missä kehitysvammaistenkin ihmisten.

Tahdon vain muistuttaa, että keskuudessamme elää myös kehitysvammaisia ihmisiä. Heidän joukkonsa on lopultakin niin pieni, että Suomen kaltaiselle yhteiskunnalla ei voi olla taloudellisia perusteita heitä sortaa tai unohtaa. Syiden täytyy olla arvoissa ja asenteissa.

Kuva: Sydämellinen, askartelutyö 2009